Proverbes 19
1 Plus enviable est un pauvre, marchant dans son intégrité, qu’un homme aux lèvres perverses, et qui est un sot.
Parempi on köyhä, joka nuhteettomasti vaeltaa, kuin huuliltansa nurja, joka on vielä tyhmäkin.
2 Etre dépourvu d’un esprit réfléchi est un mal; trop précipiter ses pas, c’est manquer le but.
Ilman taitoa ei ole intokaan hyväksi, ja kiirehtivän jalka astuu harhaan.
3 L’Homme, par sa folie, gâte sa destinée, et c’est contre le Seigneur qu’il s’emporte.
Ihmisen oma hulluus turmelee hänen tiensä, mutta Herralle hän sydämessään vihoittelee.
4 La richesse grossit la foule des amis; le pauvre se voit délaissé de son meilleur ami.
Tavara tuo ystäviä paljon, mutta vaivainen joutuu ystävästänsä eroon.
5 Un témoin mensonger ne l’est pas impunément; qui débite des faussetés n’échappe pas au châtiment.
Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se ei pelastu.
6 Beaucoup recherchent la faveur d’un homme généreux; tout le monde est ami de celui qui donne des cadeaux.
Monet etsivät ylhäisen suosiota, ja kaikki ovat anteliaan ystäviä.
7 Le pauvre est antipathique à tous ses frères; à plus forte raison voit-il s’éloigner de lui ses amis! II les poursuit de ses paroles: ce ne sont plus les mêmes.
Köyhä on kaikkien veljiensä vihattu, vielä vierotumpi ystävilleen. Tyhjiä sanoja hän saa tavoitella.
8 Acquérir de l’intelligence, c’est s’aimer soi-même; s’attacher au bon sens, c’est atteindre le bonheur.
Joka mieltä hankkii, se sieluansa rakastaa; joka ymmärryksen säilyttää, se onnen löytää.
9 Un témoin mensonger ne l’est pas impunément; qui débite des faussetés se perd.
Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se hukkuu.
10 II n’est pas dans l’ordre qu’un sot mène une vie de plaisir, encore moins qu’un esclave prime les grands.
Ei sovi tyhmälle hyvät päivät, saati sitten palvelijalle hallita ruhtinaita.
11 L’Homme de sens maîtrise sa colère; c’est son honneur de dédaigner l’offense.
Ymmärrys tekee ihmisen pitkämieliseksi, ja hänen kunniansa on antaa rikos anteeksi.
12 Le courroux du roi, c’est comme le rugissement du lion; sa faveur est comme la rosée sur l’herbe.
Kuninkaan viha on kuin nuoren leijonan kiljunta, mutta hänen suosionsa on kuin kaste ruoholle.
13 Un fils sot est une calamité pour son père; les récriminations d’une femme sont comme une gouttière qui ne cesse de couler.
Tyhmä poika on isänsä turmio, ja vaimon tora on kuin räystäästä tippuva vesi.
14 Maison et fortune sont un héritage des parents, une femme sensée est un don de l’Eternel.
Talo ja tavara peritään isiltä, mutta toimellinen vaimo tulee Herralta.
15 La paresse plonge dans la torpeur; un caractère indolent souffre de la faim.
Laiskuus vaivuttaa sikeään uneen, ja veltto joutuu näkemään nälkää.
16 Observer le devoir, c’est protéger son âme: qui est indifférent à sa direction périt.
Joka käskyt pitää, saa henkensä pitää; joka ei teistänsä välitä, on kuoleman oma.
17 Donner au pauvre c’est prêter à Dieu, qui paie à chacun son dû.
Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle, ja hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa.
18 Reprends ton fils tant qu’il y a de l’espoir; mais ne t’emporte pas jusqu’à le faire succomber sous tes coups.
Kurita poikaasi, kun vielä toivoa on; ethän halunne hänen kuolemaansa.
19 L’Homme facilement irritable s’attire un châtiment; si vous croyez éloigner un mal, vous l’augmentez.
Rajuluontoinen joutuu sakkoihin: vain yllytät, jos yrität apuun.
20 Ecoute les conseils, accueille les remontrances, pour que finalement tu deviennes sage.
Kuule neuvoa, ota kuritus varteen, että olisit vasta viisaampi.
21 Nombreuses sont les conceptions dans le cœur de l’homme; mais c’est le dessein de l’Eternel qui l’emporte.
Monet ovat miehen mielessä aivoitukset, mutta Herran neuvo on pysyväinen.
22 C’Est un désir chez l’homme d’être bon; mieux vaut être pauvre que menteur.
Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa, ja köyhä on parempi kuin valhettelija.
23 La crainte de l’Eternel est un gage de vie; grâce à elle on vit dans l’abondance, sans être visité par le malheur.
Herran pelko on elämäksi: saa levätä yönsä ravittuna, eikä mikään paha kohtaa.
24 Le paresseux introduit la main dans le plat: il ne la retire point, même pour la porter à la bouche.
Laiska pistää kätensä vatiin, mutta ei saa sitä viedyksi suuhunsa jälleen.
25 Donne des coups au persifleur, le sot en deviendra sage; fais de la morale à l’homme intelligent, il n’en appréciera que mieux le savoir.
Lyö pilkkaajaa, niin yksinkertainen saa mieltä, ja jos ymmärtäväistä nuhdellaan, niin hän käsittää tiedon.
26 Un fils sans vergogne et sans pudeur désole son père, fait fuir sa mère.
Joka isäänsä pahoin pitelee ja ajaa äitinsä pois, se on kunnoton ja rietas poika.
27 Laisse tout, mon fils, pour écouter la morale, sous peine de dévier des leçons de la sagesse.
Jos herkeät, poikani, kuulemasta kuritusta, niin eksyt pois tiedon sanoista.
28 Un témoin scélérat se joue de la justice; la bouche des méchants est avide d’iniquité.
Kelvoton todistaja pitää oikeuden pilkkanaan, ja jumalattomien suu nielee vääryyttä.
29 Les châtiments sont tout prêts pour les railleurs, et les coups pour l’épaule du sot.
Tuomiot ovat valmiina pilkkaajille ja lyönnit tyhmien selkään.
