Lamentations 3
1 Je suis l’homme qui a connu la misère sous la verge de son courroux.
Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.
2 C’Est moi qu’il a poussé et fait marcher dans des ténèbres que ne traverse aucune lueur.
Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.
3 Oui, contre moi il revient à la charge et tourne sa main tout le temps.
Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.
4 Il a consumé ma chair et ma peau, brisé mes os.
Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.
5 Il a bâti une clôture autour de moi et m’a enveloppé de venin et de tribulations.
Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.
6 Il m’a relégué dans des régions ténébreuses comme les morts, endormis pour toujours.
Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.
7 Il m’a entouré d’un mur que je ne puis franchir, chargé de lourdes chaînes.
Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.
8 En vain je crie et appelle au secours, il ferme tout accès à ma prière.
Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.
9 Il barre mes routes avec des pierres de taille, il bouleverse mes sentiers.
Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.
10 Il est pour moi un ours aux aguets, un lion en embuscade.
Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.
11 Il a rendu impraticables mes voies et m’a déchiré; il a fait de moi une ruine.
Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.
12 Il a bandé son arc et m’a dressé comme une cible à ses traits.
Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.
13 Il fait pénétrer dans mes reins les enfants de son carquois.
Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.
14 Je suis devenu la risée de tous les peuples, un thème de leurs chansons incessantes.
Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.
15 Il m’a rassasié d’herbes amères, abreuvé d’absinthe.
Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.
16 Il a broyé mes dents avec du gravier, il m’a roulé dans la cendre.
Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.
17 Mon âme a dit adieu à la paix, j’ai perdu jusqu’au souvenir du bonheur,
Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.
18 et j’ai dit: "C’En est fait de mon avenir et de ce que je pouvais espérer de l’Eternel."
Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.
19 Rappelle-toi ma misère et mon abandon: je ne connais que poison et absinthe.
Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.
20 En évoquant ces souvenirs, mon âme s’affaisse en moi.
Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.
21 Mais voici la pensée qui s’éveille en moi, et c’est pourquoi j’espère.
Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.
22 C’Est que les bontés de l’Eternel ne sont pas taries et que sa miséricorde n’est pas épuisée.
Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.
23 Elles se renouvellent chaque matin, infinie est ta bienveillance.
Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.
24 "L’Eternel est mon lot, dit mon âme, aussi espéré-je en lui."
Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.
25 L’Eternel est bon pour ceux qui mettent leur confiance en lui, pour l’âme qui le recherche.
Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.
26 C’Est une bonne chose d’attendre en silence le secours de l’Eternel;
Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.
27 une bonne chose aussi pour l’homme de porter le joug dès sa jeunesse;
Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;
28 de s’asseoir solitaire en se résignant silencieusement, lorsque Dieu le lui impose.
Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,
29 Qu’il incline sa bouche vers la poussière: peut-être est-il quelque espoir.
Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,
30 Qu’il présente la joue à celui qui le frappe et se rassasie d’humiliation
Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.
31 car le Seigneur ne délaisse pas à tout jamais;
Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.
32 mais quand il a frappé, il exerce sa pitié selon l’étendue de sa bonté.
Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.
33 Car ce n’est pas de bon cœur qu’il moleste et afflige les fils de l’homme.
Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,
34 Lorsqu’on foule aux pieds tous les captifs du pays,
Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,
35 lorsqu’on fait fléchir le droit d’un homme à la face du Très-Haut,
Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,
36 lorsqu’on fait tort à un homme dans sa juste cause, le Seigneur ne peut l’approuver.
Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.
37 A qui donc suffit-il d’ordonner pour qu’une chose soit, si le Seigneur n’en a décidé ainsi?
Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?
38 N’Est-ce pas de la bouche de l’Eternel qu’émanent les maux et les biens?
Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?
39 Pourquoi donc se plaindrait l’homme sa vie durant, l’homme chargé de péchés?
Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.
40 Examinons nos voies, scrutons-les et retournons à l’Eternel!
Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.
41 Elevons nos cœurs avec nos mains vers Dieu qui est au ciel!
Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.
42 Nous, nous avons failli et désobéi: toi, tu n’as point pardonné.
Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.
43 Tu t’es enveloppé de colère et tu nous as persécutés; tu as tué sans ménagement.
Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.
44 Tu t’es entouré de nuages, pour empêcher les prières de passer.
Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.
45 Tu as fait de nous une balayure, un objet de dégoût au milieu des nations.
Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.
46 Tous nos ennemis ont ouvert la bouche contre nous.
Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.
47 Notre partage, ce furent la terreur et le piège, la ruine et le désastre.
Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.
48 Mes yeux se répandent en torrents de larmes à cause de la catastrophe de mon peuple.
Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.
49 Mes yeux se fondent en eau sans s’arrêter, car il n’est point de répit au mal,
Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,
50 jusqu’à ce que l’Eternel regarde et voie du haut du ciel.
Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.
51 Le spectacle qui s’offre à mes regards accable mon âme à cause de toutes les filles de ma ville.
Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.
52 Ils m’ont pourchassé comme un passereau, ceux qui me haïssent sans motif.
Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.
53 Ils ont confiné ma vie dans la fosse et jeté des pierres sur moi.
He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.
54 Les eaux ont monté par-dessus ma tête, et j’ai dit: "Je suis perdu!"
Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.
55 Mais j’ai invoqué ton nom des profondeurs de la fosse.
Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;
56 Tu as entendu mon appel: "Ne ferme pas ton oreille alors que je supplie pour ma délivrance."
Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.
57 Tu es venu près de moi le jour où je t’ai invoqué, tu as dit: "Sois sans crainte!"
Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.
58 Tu as pris en mains les causes qui me touchent, tu sauves ma vie.
Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.
59 Tu as vu, Eternel, le tort qu’on m’a fait: défends mon droit!
Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.
60 Tu as été témoin de leurs représailles, de tous leurs complots contre moi.
Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.
61 Tu as entendu, Eternel, 'leurs outrages, toutes leurs machinations contre moi.
Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,
62 Les lèvres de mes adversaires et leurs pensées sont dirigées contre ma personne.
Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.
63 Regarde leurs faits et gestes: je suis l’objet de leurs chants moqueurs.
Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.
64 Puisses-tu leur rendre la pareille, ô Eternel, les traiter selon l’oeuvre de leurs mains!
Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.
65 Inflige-leur l’angoisse du cœur: ta malédiction vienne sur eux!
Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.
66 Poursuis-les de ton courroux et anéantis-les de dessous la voûte de tes cieux.
Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.
