Job 9
1 Job reprit la parole et dit:
Job vastasi ja sanoi:
2 Oui, je sais qu’il en est ainsi: comment l’homme aurait-il gain de cause avec Dieu?
Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
3 Si nous désirions discuter avec lui, pas une fois sur mille il ne daignerait nous répondre.
Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
4 Eminemment sage, triomphant de force, qui jamais lui tint tête et s’en trouva bien?
Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
5 Il déplace les montagnes à l’improviste et les bouleverse dans sa colère.
Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
6 Il fait trembler la terre sur ses bases et ébranle les colonnes qui la supportent.
Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
7 II donne un ordre au soleil, et le soleil ne paraît point; il met un sceau sur les étoiles.
Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
8 A lui seul, il déploie les cieux; il chemine sur la crête des vagues.
Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
9 Ila fait la Grande Ourse, l’Orion, les Pléiades et les demeures sidérales du Midi.
Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
10 Il accomplit des merveilles sans fin, des prodiges qui ne se peuvent compter.
Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
11 Ah! S’Il passait auprès de moi, je ne le verrais point; s’il se glissait sous mes yeux, je ne le remarquerais pas.
Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
12 Quand il empoigne quelqu’un, qui lui fera lâcher prise? Qui lui dira: "Que fais-tu?"
Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
13 Dieu ne refoule pas sa colère; sous ses coups plient les satellites de l’orgueil.
Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
14 Et moi j’oserais lui répliquer, je ferais assaut de paroles avec lui,
Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
15 moi, qui tout innocent que je fusse, ne trouverais rien à lui répondre, et demanderais simplement grâce à mon juge!
Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
16 Dût-il même se rendre à mon appel, je ne croirais pas qu’il écoute ma voix;
Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
17 car il m’accable sous un vent de tempête et multiplie gratuitement mes blessures.
Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
18 Il ne me permet pas de reprendre haleine, tant il m’abreuve d’amertumes.
Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
19 S’Agit-il de faire preuve de force, il est là! S’Agit-il de jugement, il dira: "Qui pourrait m’assigner?"
Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
20 Fussé-je innocent, ma bouche me déclarerait coupable! Fussé-je sans reproche, elle me convaincrait de perversité!
Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
21 Oui, je suis sans reproche! Je ne me soucie pas de la vie, je suis las de l’existence.
Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
22 Tout revient au même: aussi dis-je que juste et méchant, il les fait également périr.
Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
23 Si un cataclysme entraîne des morts soudaines, il se rit de l’épreuve des innocents.
Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
24 Par lui, la terre a été livrée aux impies: il voile les yeux de ceux qui y rendent la justice. Si ce n’est lui, qui serait-ce?
Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
25 Mes jours sont plus rapides qu’un courrier; ils s’enfuient sans avoir vu le bonheur.
Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
26 Ils passent comme des barques de jonc, comme l’aigle qui se précipite sur la proie.
Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
27 Quand je dis: "Je veux oublier ma souffrance, laisser là ma mine attristée et reprendre mes esprits",
Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
28 je suis envahi par la crainte de mes tourments, sachant bien que tu ne m’absoudras pas.
Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
29 Je serai déclaré coupable: pourquoi donc prendre une peine inutile?
Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
30 Dussé-je me laver dans de la neige fondue et purifier mes mains avec de la potasse,
Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
31 aussitôt tu me plongerais dans une fosse fangeuse, et mes vêtements mêmes auraient horreur de moi.
Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
32 Car il n’est pas un homme comme moi pour que je lui réponde et que nous paraissions ensemble en justice.
Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
33 Il n’existe pas d’arbitre entre nous, qui puisse poser sa main sur tous deux.
Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
34 Qu’il écarte de moi sa verge, et que ses terreurs cessent de peser sur moi.
Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
35 Alors je parlerai sans le redouter, car je n’en suis pas là dans le secret de ma conscience.
Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.
