Job 4

1 Eliphaz de Têmân prit la parole et dit:

Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:

2 Si l’on essaie de te répliquer, tu en seras peut-être contrarié; mais qui peut contenir ses paroles?

"Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?

3 Certes, tu as fait la leçon à bien des gens; des bras qui tombaient de lassitude, tu les fortifiais.

Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;

4 Tes paroles relevaient celui qui trébuchait, les genoux qui chancelaient, tu les raffermissais.

sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.

5 Et maintenant que le malheur te visite, tu te décourages; il met la main sur toi, et tu es consterné!

Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.

6 Ta piété n’est-elle pas pour te donner confiance? L’Intégrité de ta conduite n’est-elle pas ton espoir?

Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?

7 Songes-y donc: est-il un innocent qui ait succombé? Où est-il arrivé que des justes aient péri?

Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?

8 Pour moi, j’ai observé ce fait: ceux qui cultivent l’iniquité et sèment le mal les récoltent.

Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.

9 Un souffle de Dieu les fait périr, le vent de sa colère les anéantit.

Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.

10 Que le lion rugisse, que le fauve pousse des hurlements: les dents du lionceau sont brisées.

Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;

11 La bête féroce périt, faute de proie, et les petits de la lionne sont dispersés.

jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.

12 Quant à moi, il m’est venu une révélation furtive: mon oreille en saisit un léger murmure.

Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,

13 Ce fut dans le flot de pensées qu’apportent les visions nocturnes, alors qu’un lourd sommeil pèse sur les hommes.

kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.

14 Je me sentis envahi par la terreur et le frisson; tous mes os en frémirent de peur.

Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.

15 Un souffle effleura ma face, et les poils se hérissèrent sur ma chair.

Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.

16 Une figure, dont les traits m’étaient inconnus, se tint là sous mes yeux, et j’entendis 'le faible son d’une voix:

Siinä seisoi-sen näköä en erottanut-haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:

17 "L’Homme me fut-il dit peut-il être juste devant Dieu? Le mortel peut-il être pur au gré de son Créateur?

'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?

18 Mais il ne se fie même pas à ses serviteurs; jusque dans ses anges il constate des défaillances!

Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;

19 Que sera-ce des hommes, habitants de maisons d’argile, qui ont leurs fondements dans la poussière, et qu’on foule aux pieds comme un ver?

saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;

20 Du matin au soir, ils se trouvent écrasés; sans qu’on y fasse attention, ils périssent à jamais.

ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.

21 Ah! Le fil qui les soutenait est rompu: ils meurent, sans avoir acquis la sagesse!

Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"