Job 4
1 Eliphaz de Têmân prit la parole et dit:
Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,
2 Si l’on essaie de te répliquer, tu en seras peut-être contrarié; mais qui peut contenir ses paroles?
Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?
3 Certes, tu as fait la leçon à bien des gens; des bras qui tombaient de lassitude, tu les fortifiais.
Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.
4 Tes paroles relevaient celui qui trébuchait, les genoux qui chancelaient, tu les raffermissais.
Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.
5 Et maintenant que le malheur te visite, tu te décourages; il met la main sur toi, et tu es consterné!
Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.
6 Ta piété n’est-elle pas pour te donner confiance? L’Intégrité de ta conduite n’est-elle pas ton espoir?
Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?
7 Songes-y donc: est-il un innocent qui ait succombé? Où est-il arrivé que des justes aient péri?
Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?
8 Pour moi, j’ai observé ce fait: ceux qui cultivent l’iniquité et sèment le mal les récoltent.
Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.
9 Un souffle de Dieu les fait périr, le vent de sa colère les anéantit.
He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.
10 Que le lion rugisse, que le fauve pousse des hurlements: les dents du lionceau sont brisées.
Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.
11 La bête féroce périt, faute de proie, et les petits de la lionne sont dispersés.
Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.
12 Quant à moi, il m’est venu une révélation furtive: mon oreille en saisit un léger murmure.
Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.
13 Ce fut dans le flot de pensées qu’apportent les visions nocturnes, alors qu’un lourd sommeil pèse sur les hommes.
Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,
14 Je me sentis envahi par la terreur et le frisson; tous mes os en frémirent de peur.
Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;
15 Un souffle effleura ma face, et les poils se hérissèrent sur ma chair.
Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.
16 Une figure, dont les traits m’étaient inconnus, se tint là sous mes yeux, et j’entendis 'le faible son d’une voix:
Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:
17 "L’Homme me fut-il dit peut-il être juste devant Dieu? Le mortel peut-il être pur au gré de son Créateur?
Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?
18 Mais il ne se fie même pas à ses serviteurs; jusque dans ses anges il constate des défaillances!
Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:
19 Que sera-ce des hommes, habitants de maisons d’argile, qui ont leurs fondements dans la poussière, et qu’on foule aux pieds comme un ver?
Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?
20 Du matin au soir, ils se trouvent écrasés; sans qu’on y fasse attention, ils périssent à jamais.
Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.
21 Ah! Le fil qui les soutenait est rompu: ils meurent, sans avoir acquis la sagesse!
Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.
