Job 31

1 J’Avais fait un pacte avec mes yeux: comment aurais-je porté mes regards sur une jeune fille?

Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.

2 Quel lot eussé-je attendu de Dieu là-haut, quel sort du Tout-Puissant dans les régions suprêmes?

Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?

3 Le malheur n’est-il pas réservé au malfaiteur, l’infortune aux artisans d’iniquités?

Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?

4 N’Observe-t-il pas mes voies? Ne compte-t-il point mes pas?

Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?

5 Est-ce que je me comportais avec fausseté, mes pieds couraient-ils au mal?

Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?

6 Qu’il me pèse donc dans de justes balances, et Dieu reconnaîtra mon intégrité.

Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.

7 Si mes pas ont dévié du bon chemin, si mon cœur s’est laissé entraîner par mes yeux, si quelque taché souille mes mains,

Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,

8 eh bien! Qu’un autre mange ce que je sème, que mes rejetons soient déracinés!

Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.

9 Si mon cœur a été séduit par une femme, si j’ai fait le guet à la porte de mon prochain,

Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,

10 que ma propre femme tourne la meule pour un autre! Que des étrangers aient commerce avec elle!

Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;

11 Car t’eût été une infamie, un crime puni par les juges,

Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;

12 un feu dévorant jusqu’à la perdition, ruinant jusqu’à la racine toute ma récolte.

Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.

13 Ai-je fait fi du droit de mon esclave et de ma servante, dans leurs contestations avec moi?

Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,

14 Et qu’aurais-je fait si Dieu fût intervenu, qu’aurais-je répondu s’il m’eût demandé des comptes?

Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?

15 Celui qui m’a formé dans les entrailles maternelles ne l’a-t-il pas formé aussi? N’Est-ce pas le même auteur qui nous a organisés dans la matrice?

Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.

16 Ai-je refusé la demande des pauvres, fait languir les yeux de la veuve?

Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?

17 Ai-je mangé, moi seul, mon pain, sans que l’orphelin en eût sa part?

Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?

18 Au contraire, dès ma jeunesse, il a grandi avec moi comme avec un père; dès le sein de ma mère, je fus le guide de la veuve.

Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.

19 Ai-je jamais vu un déshérité privé de vêtements, un indigent n’ayant pas de quoi se couvrir,

Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;

20 sans que ses reins eussent occasion de me bénir, sans qu’il fût réchauffé parla toison de mes brebis?

Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;

21 Ai-je brandi la main contre l’orphelin, en me voyant des appuis à la Porte?

Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;

22 Plutôt mon épaule aurait été arrachée à l’omoplate, et mon bras se fût détaché de l’humérus.

Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.

23 Car je redoute le châtiment infligé par Dieu, je ne saurais résister à sa grandeur.

Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.

24 Ai-je mis ma confiance dans l’or, ai-je dit au métal fin: "Tu es mon espoir?"

Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?

25 Me suis-je réjoui de posséder de grandes richesses, d’avoir mis la main sur d’immenses trésors?

Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?

26 Est-ce qu’en voyant briller le soleil, la lune cheminer avec majesté,

Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?

27 mon cœur a été secrètement séduit, et ai-je présenté ma main aux baisers de ma bouche?

Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?

28 Cela aussi eût été un crime capital, car j’eusse renié le Dieu fort d’en haut.

Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.

29 Ai-je triomphé de la ruine de mes ennemis, exulté de joie lorsque le malheur l’atteignait?

Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?

30 Jamais je n’ai induit mon palais en faute, en demandant sa mort par des imprécations.

Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.

31 Est-ce que les hôtes de ma maison n’ont pas dit: "Ah! Est-il quelqu’un qui ne soit nourri à satiété de ses aliments?"

Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?

32 Jamais l’étranger n’a passe la nuit dans la rue, j’ouvrais ma porte au voyageur.

Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.

33 Ai-je dissimulé mes fautes comme les gens vulgaires, renfermé mes méfaits dans le secret de ma conscience?

Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?

34 Ai-je eu peur de la grande foule, redouté le mépris des familles au point de rester coi, sans franchir le seuil de ma porte?

Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?

35 Ah! Que n’ai-je quelqu’un qui m’écoute! Voici ma signature: que le Tout-Puissant me réponde! Que mon adversaire rédige son mémoire!

Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;

36 Je le porterais sur mon épaule, je m’en parerais comme d’une couronne.

Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.

37 Je lui détaillerais le nombre de mes pas, je l’aborderais comme un prince.

Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.

38 Est-ce que mes terres crient vengeance contre moi, et leurs sillons se répandent-ils ensemble en larmes?

Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;

39 Est-ce que j’en ai dévoré le produit, sans le payer de mon argent? Ai-je arraché des plaintes aux légitimes propriétaires?

Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;

40 Si oui, que les ronces y poussent au lieu de froment, et au lieu d’orge l’ivraie! Ici se terminent les paroles de Job.

Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.