Job 23
1 Job reprit la parole et dit:
Job vastasi ja sanoi:
2 Aujourd’hui encore ma plainte est traitée de révolte; pourtant ma main se fatigue à comprimer mes soupirs.
Minun puheeni on vielä murheellinen, ja minun voimani on heikko huokausteni tähden.
3 Que ne m’est-il donné de savoir où le trouver! Je voudrais pénétrer jusqu’à son siège.
Jospa minä tietäisin, kuinka minä hänen löytäisin, ja tulisin hänen istuimensa tykö!
4 J’Exposerais ma cause devant lui, ayant la bouche pleine d’arguments.
Ja asettaisin oikeuden hänen eteensä, ja täyttäisi suuni perustuksilla,
5 Je connaîtrais les réponses qu’il m’opposerait et me rendrais compte de ce qu’il me dirait.
Tietäisin, mitä hän vastais minua, ja ymmärtäisin, mitä hän minulle sanova olis.
6 Jetterait-il le poids de sa force dans sa discussion avec moi? Non, mais il me prêterait quelque attention.
Riiteleekö hän suurella voimalla minun kanssani? Ei, vaan itse antaa minulle voimaa.
7 C’Est un homme droit qui se trouverait alors en face de lui, et pour toujours je serais quitte envers mon juge.
Sillä minä vakuuteni osoittaisin hänen edessänsä, ja pääsisin ijäti vapaaksi siitä, joka minun tuomitsee.
8 Mais quoi! Je me dirige vers l’Orient: il n’y est pas! vers l’Occident, je ne le remarque point!
Mutta jos minä kohdastansa käyn, niin ei hän ole siellä; jos minä menen takaperin, niin en minä häntä havaitse.
9 Exerce-t-il son action au Nord? Je ne le vois pas; se retire-t-il au Sud? Je ne l’aperçois pas.
Jos hän on vasemmalla puolella, niin en minä häntä käsitä; jos hän kätkee itsensä oikialle puolelle, niin en minä häntä näe.
10 Car il connaît la conduite que je mène: s’il me jetait au creuset, j’en sortirais pur comme l’or.
Mutta hän tuntee minun tieni; koetelkaan minua, niin minä löydetään niinkuin kulta;
11 Mon pied s’est attaché fidèlement à ses traces; j’ai suivi ses voies sans dévier.
Sillä minä panen jalkani hänen askeleillensa, pidän hänen tiensä, ja en poikkee siitä.
12 Des préceptes de ses lèvres je ne me suis pas écarté; plus qu’à mes propres inspirations, j’ai obéi aux paroles de sa bouche.
Ja en poikkee hänen huultensa käskyistä, ja kätken hänen suunsa sanat, niinkuin minun tapani on.
13 Mais lui, il demeure immuable: qui pourrait le faire changer d’avis? Ce qui lui plaît, il l’accomplit.
Hän on itse ainoa, kuka estää häntä? hän tekee, mitä hän tahtoo.
14 Assurément, il exécutera jusqu’au bout ce qu’il a décrété contre moi: il nourrit encore beaucoup de desseins semblables.
Sillä hän täyttää aivoitukseni minusta; ja tainkaltaisia on paljo hänen tykönänsä.
15 C’Est pourquoi je me sens troublé devant sa face; en y réfléchissant, j’ai peur de lui.
Sentähden olen minä hämmästynyt hänen edessänsä, ja koska minä sen ymmärrän, niin minä pelkään häntä.
16 Dieu a découragé mon cœur, le Tout-Puissant m’a rempli d’épouvante,
Ja Jumala on tehnyt minun sydämeni pehmiäksi, ja Kaikkivaltias on minun peljättänyt.
17 puisque d’une part, il ne m’a pas anéanti par les ténèbres qui m’accablent, et que d’autre part il n’a pas voulu me mettre à l’abri de cette sombre nuit.
Sillä pimeys ei luovu minusta, ja synkeys ei kätketä minulta.
