Job 17
1 Mon âme est meurtrie, mes jours s’éteignent, la tombe m’attend.
"Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.
2 Ne suis-je pas en butte à des moqueries? Mes yeux ne sont-ils pas constamment témoins de leurs perfidies?
Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.
3 Ah! De grâce, accorde-moi ta caution! Sois toi-même mon garant vis-à-vis de toi qui voudrait s’engager pour moi?
Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?
4 Car tu as fermé leur cœur à la raison; aussi ne les laisseras-tu pas triompher.
Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.
5 Pour une part de butin on trahit des amis, de sorte que les yeux de leurs enfants se consument de misère.
Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.
6 On a fait de moi la fable des nations; je suis l’homme à qui on crache au visage.
Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.
7 Mes yeux sont éteints par le chagrin, et tous mes organes sont comme une ombre.
Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.
8 Les gens de bien en sont stupéfaits, et l’innocent en est révolté contre l’impie.
Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.
9 Cependant le juste persiste dans sa conduite, et celui qui a les mains pures redouble d’énergie.
Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.
10 Quant à vous, retournez-vous donc tous contre moi, venez! Je ne trouverai pas un sage parmi vous.
Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.
11 Mes jours ont fui, mes projets sont ruinés, ces trésors de mon cœur.
Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.
12 De la nuit ils veulent faire le jour, ils disent la lumière plus proche que les ténèbres.
Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.
13 Si je n’attends plus d’autre demeure que le Cheol, si j’ai étendu ma couche dans la région des ombres; (Sheol h7585)
Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen, (Sheol h7585)
14 si je dis au tombeau: "Tu es mon père!" et à la vermine: "Tu es ma mère et ma sœur"
minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.
15 où donc est mon espérance? Mon espérance, qui peut la voir?
Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?
