Job 17
1 Mon âme est meurtrie, mes jours s’éteignent, la tombe m’attend.
Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.
2 Ne suis-je pas en butte à des moqueries? Mes yeux ne sont-ils pas constamment témoins de leurs perfidies?
En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.
3 Ah! De grâce, accorde-moi ta caution! Sois toi-même mon garant vis-à-vis de toi qui voudrait s’engager pour moi?
Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?
4 Car tu as fermé leur cœur à la raison; aussi ne les laisseras-tu pas triompher.
Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.
5 Pour une part de butin on trahit des amis, de sorte que les yeux de leurs enfants se consument de misère.
Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.
6 On a fait de moi la fable des nations; je suis l’homme à qui on crache au visage.
Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.
7 Mes yeux sont éteints par le chagrin, et tous mes organes sont comme une ombre.
Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.
8 Les gens de bien en sont stupéfaits, et l’innocent en est révolté contre l’impie.
Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.
9 Cependant le juste persiste dans sa conduite, et celui qui a les mains pures redouble d’énergie.
Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.
10 Quant à vous, retournez-vous donc tous contre moi, venez! Je ne trouverai pas un sage parmi vous.
Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.
11 Mes jours ont fui, mes projets sont ruinés, ces trésors de mon cœur.
Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,
12 De la nuit ils veulent faire le jour, ils disent la lumière plus proche que les ténèbres.
Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.
13 Si je n’attends plus d’autre demeure que le Cheol, si j’ai étendu ma couche dans la région des ombres; (Sheol h7585)
Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt. (Sheol h7585)
14 si je dis au tombeau: "Tu es mon père!" et à la vermine: "Tu es ma mère et ma sœur"
Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.
15 où donc est mon espérance? Mon espérance, qui peut la voir?
Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?
