< Psaumes 95 >
1 Venez, chantons à haute voix à l’Éternel; poussons des cris de joie vers le rocher de notre salut!
Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle.
2 Allons au-devant de lui avec la louange, poussons vers lui des cris de joie en [chantant] des psaumes.
Käykäämme kiittäen hänen kasvojensa eteen, veisatkaamme hänelle riemuvirsiä.
3 Car l’Éternel est un grand Dieu, et un grand roi par-dessus tous les dieux.
Sillä Herra on suuri Jumala, suuri kuningas yli kaikkien jumalien.
4 Les lieux profonds de la terre sont en sa main, et les sommets des montagnes sont à lui.
Maan syvyydet ovat hänen kädessänsä, ja hänen ovat vuorten kukkulat.
5 À lui est la mer, et lui-même l’a faite; et le sec, ses mains l’ont formé.
Hänen on meri, sillä hän on sen tehnyt, ja kuiva maa, jonka hänen kätensä ovat valmistaneet.
6 Venez, adorons et inclinons-nous, agenouillons-nous devant l’Éternel qui nous a faits!
Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, polvillemme langetkaamme Herran, meidän Luojamme, eteen.
7 Car c’est lui qui est notre Dieu; et nous, nous sommes le peuple de sa pâture et les brebis de sa main. Aujourd’hui, si vous entendez sa voix,
Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee. Jospa te tänä päivänä kuulisitte hänen äänensä:
8 N’endurcissez pas votre cœur comme à Meriba, comme au jour de Massa, dans le désert,
"Älkää paaduttako sydäntänne, niinkuin Meribassa, niinkuin Massan päivänä erämaassa,
9 Où vos pères m’ont tenté, éprouvé, et ont vu mes œuvres.
jossa teidän isänne minua kiusasivat, jossa he koettelivat minua, vaikka olivat nähneet minun tekoni.
10 Quarante ans j’ai eu cette génération en dégoût, et j’ai dit: C’est un peuple dont le cœur s’égare, et ils n’ont point connu mes voies,
Neljäkymmentä vuotta minä olin kyllästynyt siihen sukuun ja sanoin: 'He ovat kansa, jonka sydän on eksynyt, eivätkä he tahdo tietää minun teistäni'.
11 De sorte que j’ai juré dans ma colère: S’ils entrent dans mon repos!
Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'."