Psaumes 81
1 Au chef de musique. Sur Guitthith. D’Asaph. Chantez joyeusement à Dieu, notre force; poussez des cris de joie vers le Dieu de Jacob.
Gittitin päällä, edelläveisaajalle, Asaphin (Psalmi.) Veisatkaat iloisesti Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme: ihastukaat Jakobin Jumalalle.
2 Entonnez le cantique, et faites résonner le tambourin, la harpe agréable, avec le luth.
Ottakaat psalmit ja tuokaat kanteleet, iloiset harput ja psaltari.
3 Sonnez de la trompette à la nouvelle lune, au temps fixé, au jour de notre fête;
Soittakaat pasunilla uudessa kuussa, meidän lehtimajamme juhlapäivänä.
4 Car c’est un statut pour Israël, une ordonnance du Dieu de Jacob:
Sillä se on tapa Israelissa, ja Jakobin Jumalan oikeus.
5 Il l’établit comme un témoignage en Joseph, lorsqu’il sortit à travers le pays d’Égypte, où j’entendis une langue que je ne connaissais pas.
Sen hän pani Josephissa todistukseksi, koska he Egyptin maalta läksivät, ja oudon kielen kuulleet olivat.
6 J’ai retiré son épaule de dessous le fardeau, ses mains ont été déchargées des corbeilles.
Minä olen heidän olkansa kuormasta vapahtanut; ja heidän kätensä pääsivät tiiliä tekemästä.
7 Dans la détresse tu as crié, et je t’ai délivré; je t’ai répondu du lieu secret du tonnerre; je t’ai éprouvé auprès des eaux de Meriba. (Sélah)
Koska sinä tuskassas minua avukses huusit, niin minä autin sinua: minä kuulin sinua, koska tuulispää tuli sinun päälles, ja koettelin sinua riitaveden tykönä, (Sela)
8 Écoute, mon peuple, et je témoignerai au milieu de toi; Israël, oh! si tu voulais m’écouter!
Kuule, minun kansani, minä todistan sinun seassas: Israel, jospa sinä minua kuulisit!
9 Il n’y aura point au milieu de toi de dieu étranger, et tu ne te prosterneras pas devant un dieu de l’étranger.
Ei pidä sinun seassas muukalainen jumala oleman, ja ei pidä sinun vierasta jumalaa kumartaman.
10 Moi, je suis l’Éternel, ton Dieu, qui t’ai fait monter du pays d’Égypte; ouvre ta bouche toute grande, et je la remplirai.
Minä olen Herra sinun Jumalas, joka sinun vein ulos Egyptin maalta: levitä suus, niin minä sen täytän.
11 Mais mon peuple n’a pas écouté ma voix, et Israël n’a pas voulu de moi.
Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, ja Israel ei totellut minua.
12 Alors je les ai abandonnés à l’obstination de leur cœur: ils ont marché selon leurs conseils.
Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa jälkeen.
13 Oh! si mon peuple m’avait écouté! si Israël avait marché dans mes voies!
Jos minun kansani kuulis minua, ja Israel minun teissäni kävis,
14 J’aurais bientôt subjugué leurs ennemis, et tourné ma main contre leurs adversaires.
Niin minä pian heidän vihollisensa painaisin alas, ja käteni kääntäisin heidän vihollistensa päälle,
15 Ceux qui haïssent l’Éternel se seraient soumis à lui; et leur temps, à eux, aurait été à toujours;
Ja Herran viholliset hukkaan tulisivat; mutta heidän aikansa olisi ijankaikkisesti pysyvä,
16 Et il les aurait nourris de la moelle du froment, et je t’aurais rassasié du miel du rocher.
Ja minä ruokkisin heitä parhailla nisuilla, ja ravitsisin heitä hunajalla kalliosta.
