Psaumes 73

1 Psaume d’Asaph. Certainement Dieu est bon envers Israël, envers ceux qui sont purs de cœur.

Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.

2 Et pour moi, il s’en est fallu de peu que mes pieds ne m’aient manqué, – d’un rien que mes pas n’aient glissé;

Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.

3 Car j’ai porté envie aux arrogants, en voyant la prospérité des méchants.

Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.

4 Car [il n’y a] pas de tourments dans leur mort, et leur corps est gras;

Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.

5 Ils n’ont point de part aux peines des humains, et ils ne sont pas frappés avec les hommes.

Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.

6 C’est pourquoi l’orgueil les entoure comme un collier, la violence les couvre comme un vêtement;

Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.

7 Les yeux leur sortent de graisse; ils dépassent les imaginations de leur cœur.

Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.

8 Ils sont railleurs et parlent méchamment d’opprimer; ils parlent avec hauteur;

Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.

9 Ils placent leur bouche dans les cieux, et leur langue se promène sur la terre.

Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.

10 C’est pourquoi son peuple se tourne de ce côté-là, et on lui verse l’eau à plein bord,

Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,

11 Et ils disent: Comment Dieu connaîtrait-il, et y aurait-il de la connaissance chez le Très-haut?

Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?

12 Voici, ceux-ci sont des méchants, et ils prospèrent dans le monde, ils augmentent leurs richesses.

Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.

13 Certainement c’est en vain que j’ai purifié mon cœur et que j’ai lavé mes mains dans l’innocence:

Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?

14 J’ai été battu tout le jour, et mon châtiment [revenait] chaque matin.

Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?

15 Si j’avais dit: Je parlerai ainsi, voici, j’aurais été infidèle à la génération de tes fils.

Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.

16 Quand j’ai médité pour connaître cela, ce fut un travail pénible à mes yeux,

Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,

17 Jusqu’à ce que je sois entré dans les sanctuaires de Dieu…: j’ai compris leur fin.

Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.

18 Certainement tu les places en des lieux glissants, tu les fais tomber en ruines.

Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.

19 Comme ils sont détruits en un moment! Ils sont péris, consumés par la frayeur.

Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.

20 Comme un songe, quand on s’éveille, tu mépriseras, Seigneur, leur image, lorsque tu t’éveilleras.

Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.

21 Quand mon cœur s’aigrissait, et que je me tourmentais dans mes reins,

Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,

22 J’étais alors stupide et je n’avais pas de connaissance; j’étais avec toi comme une brute.

Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.

23 Mais je suis toujours avec toi: tu m’as tenu par la main droite;

Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.

24 Tu me conduiras par ton conseil, et, après la gloire, tu me recevras.

Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.

25 Qui ai-je dans les cieux? Et je n’ai eu de plaisir sur la terre qu’en toi.

Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.

26 Ma chair et mon cœur sont consumés; Dieu est le rocher de mon cœur, et mon partage pour toujours.

Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.

27 Car voici, ceux qui sont loin de toi périront; tu détruiras tous ceux qui se prostituent en se détournant de toi.

Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.

28 Mais, pour moi, m’approcher de Dieu est mon bien; j’ai mis ma confiance dans le Seigneur, l’Éternel, pour raconter tous tes faits.

Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.