Psaumes 18
1 Au chef de musique. Du serviteur de l’Éternel, de David, qui adressa à l’Éternel les paroles de ce cantique, le jour où l’Éternel l’eut délivré de la main de tous ses ennemis, et de la main de Saül. Et il dit: Je t’aimerai, ô Éternel, ma force!
Edelläveisaajalle, Davidin Herran palvelian Psalmi, joka Herralle nämät veisun sanat puhui sinä päivänä, jona Herra hänen vapahti kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä. Ja hän sanoi: minä rakastan sydämestäni sinua, Herra, minun voimani.
2 Éternel, mon rocher, et mon lieu fort, et celui qui me délivre! Mon Dieu, mon rocher, en qui je me confie, mon bouclier et la corne de mon salut, ma haute retraite!
Herra, minun kallioni, minun linnani ja minun vapahtajani; minun Jumalani on minun vahani, johon minä turvaan: minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni.
3 Je crierai à l’Éternel, qui est digne d’être loué, et je serai sauvé de mes ennemis.
Minä kiitän ja avukseni huudan Herraa, niin minä vapahdetaan vihollisistani.
4 Les cordeaux de la mort m’ont environné, et les torrents de Bélial m’ont fait peur;
Sillä kuoleman siteet olivat käärineet minun ympäri, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Helvetin siteet kietoivat minun: kuoleman paulat ennättivät minun. (Sheol h7585)
6 Dans ma détresse j’ai invoqué l’Éternel, et j’ai crié à mon Dieu: de son temple, il a entendu ma voix, et mon cri est parvenu devant lui à ses oreilles.
Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan: niin hän kuulee ääneni templistänsä, ja minun huutoni hänen edessänsä tulee hänen korviinsa.
7 Alors la terre fut ébranlée, et trembla, et les fondements des montagnes furent secoués et furent ébranlés, parce qu’il était irrité.
Maa liikkui ja vapisi, ja vuorten perustukset liikkuivat: he värisivät, koska hän vihastui.
8 Une fumée montait de ses narines, et un feu sortant de sa bouche dévorait; des charbons en jaillissaient embrasés.
Savu suitsi hänen sieraimistansa ja kuluttava tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
9 Et il abaissa les cieux, et descendit; et il y avait une obscurité profonde sous ses pieds.
Hän notkisti taivaat ja astui alas, ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
10 Il était monté sur un chérubin, et volait, et il planait sur les ailes du vent.
Hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja hän lensi tuulen sulkain päällä.
11 Il mit les ténèbres pour sa demeure secrète comme sa tente autour de lui, des ténèbres d’eaux, d’épaisses nuées de l’air.
Hän pani pimeyden majansa ympärille, ja mustat paksut pilvet, jossa hän lymyssä oli.
12 De la splendeur qui était devant lui, ses nuées épaisses passaient, de la grêle et des charbons de feu.
Kirkkaudesta hänen edessänsä hajosivat pilvet rakeilla ja leimauksilla.
13 Et l’Éternel tonna dans les cieux, et le Très-haut fit retentir sa voix, – de la grêle et des charbons de feu.
Ja Herra jylisti taivaissa, Ylimmäinen antoi pauhinansa, rakeilla ja leimauksilla.
14 Et il tira ses flèches et dispersa [mes ennemis]; il lança des éclairs et les mit en déroute.
Hän ampui nuolensa ja hajoitti heitä: hän iski kovat leimaukset, ja peljätti heitä,
15 Alors les lits des eaux parurent, et les fondements du monde furent mis à découvert, quand tu les tanças, ô Éternel, par le souffle du vent de tes narines.
Ja niin ilmestyivät vetten kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat, Herra, sinun kovasta nuhtelemisestas ja sinun sieraimies hengen puhalluksesta.
16 D’en haut il étendit [sa main], il me prit, il me tira des grandes eaux;
Hän lähetti korkeudesta ja otti minun, ja veti minun ulos suurista vesistä.
17 Il me délivra de mon puissant ennemi et de ceux qui me haïssaient; car ils étaient plus forts que moi.
Hän vapahti minun voimallisista vihollisistani, jotka minua väkevämmät olivat.
18 Ils m’avaient surpris au jour de ma calamité, mais l’Éternel fut mon appui.
Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
19 Et il me fit sortir au large, il me délivra, parce qu’il prenait son plaisir en moi.
Ja hän vei minun lakialle: hän tempasi minun ulos; sillä hän mielistyi minuun.
20 L’Éternel m’a récompensé selon ma justice, il m’a rendu selon la pureté de mes mains;
Herra maksoi minulle minun vanhurskauteni jälkeen: hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
21 Car j’ai gardé les voies de l’Éternel, et je ne me suis point méchamment détourné de mon Dieu.
Sillä minä pidän Herran tiet, ja en ole Jumalaani vastaan.
22 Car toutes ses ordonnances ont été devant moi; et ses statuts, je ne les ai pas écartés de moi.
Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäini edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää.
23 Et j’ai été parfait avec lui, et je me suis gardé de mon iniquité.
Vaan olen vakaa hänen edessänsä ja vältän vääryyttä.
24 Et l’Éternel m’a rendu selon ma justice, selon la pureté de mes mains devant ses yeux.
Sentähden Herra kostaa minulle vanhurskauteni perästä, kätteni puhtauden jälkeen, silmäinsä edessä.
25 Avec celui qui use de grâce, tu uses de grâce; avec l’homme parfait, tu te montres parfait;
Pyhäin kanssa sinä pyhä olet, ja toimellisten kanssa toimellinen.
26 Avec celui qui est pur, tu te montres pur; et avec le pervers, tu es roide.
Puhdasten kanssa sinä puhdas olet, ja nurjain kanssa sinä nurja olet.
27 Car toi tu sauveras le peuple affligé, et tu abaisseras les yeux hautains.
Sillä sinä vapahdat ahdistetun kansan, ja korkiat silmät sinä alennat.
28 Car c’est toi qui fais luire ma lampe: l’Éternel, mon Dieu, fait resplendir mes ténèbres.
Sillä minun kynttiläni sinä valaiset; Herra minun Jumalani valaisee minun pimeyteni.
29 Car, par toi, je courrai au travers d’une troupe, et, par mon Dieu, je franchirai une muraille.
Sillä sinun kauttas minä sotaväen murran, ja minun Jumalassani karkaan muurin ylitse.
30 Quant à Dieu, sa voie est parfaite; la parole de l’Éternel est affinée; il est un bouclier à tous ceux qui se confient en lui.
Jumalan tie on täydellinen. Herran puheet tulella koetellut: hän on kaikkein kilpi, jotka häneen uskaltavat.
31 Car qui est Dieu, hormis l’Éternel, et qui est un rocher, si ce n’est notre Dieu,
Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio, paitsi Jumalaamme?
32 Le Dieu qui me ceint de force et qui rend ma voie parfaite? –
Jumala vyöttää minun voimalla, ja panee minun tieni viattomaksi.
33 Qui rend mes pieds pareils à ceux des biches, et me fait tenir debout sur mes lieux élevés;
Hän tekee jalkani niinkuin peurain jalat, ja asettaa minun korkeudelle.
34 Qui enseigne mes mains à combattre, et mes bras bandent un arc d’airain.
Hän opettaa käteni sotimaan, ja käsivarteni vaskijoutsea vetämään.
35 Et tu m’as donné le bouclier de ton salut, et ta droite m’a soutenu, et ta débonnaireté m’a agrandi.
Ja sinä annoit minulle autuutes kilven, ja sinun oikia kätes vahvistaa minun: ja koskas minun alennat, niin sinä teet minun suureksi.
36 Tu as mis au large mes pas sous moi, et les chevilles de mes pieds n’ont pas chancelé.
Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ettei minun kantapääni livistyneet.
37 J’ai poursuivi mes ennemis, et je les ai atteints; et je ne m’en suis pas retourné que je ne les aie consumés.
Minä ajan vihollisiani takaa ja käsitän heitä, ja en palaja, ennenkuin minä heidät hukutan.
38 Je les ai transpercés, et ils n’ont pu se relever; ils sont tombés sous mes pieds.
Minä runtelen heitä, ettei he taida nousta: heidän täytyy kaatua jalkaini alla.
39 Et tu m’as ceint de force pour le combat; tu as courbé sous moi ceux qui s’élevaient contre moi.
Sinä valmistat minun voimalla sotaan: sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
40 Et tu as fait que mes ennemis m’ont tourné le dos; et ceux qui me haïssaient, je les ai détruits.
Sinä annat minulle viholliseni kaulan, ja minä kadotan vainoojani.
41 Ils criaient, et il n’y avait point de sauveur; [ils criaient] à l’Éternel, et il ne leur a pas répondu.
He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
42 Et je les ai brisés menu comme la poussière devant le vent; je les ai jetés loin comme la boue des rues.
Minä survon heitä niinkuin maan tomun tuulen edessä, ja heitän pois niinkuin loan kaduilta.
43 Tu m’as délivré des débats du peuple; tu m’as établi chef des nations; un peuple que je ne connaissais pas me servira.
Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta: sinä asetat minun pakanain pääksi; se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
44 Dès qu’ils ont entendu de leur oreille, ils m’ont obéi; les fils de l’étranger se sont soumis à moi en dissimulant.
Se kuultelee minua kuuliaisilla korvilla: muukalaiset lapset kieltävät minun.
45 Les fils de l’étranger ont dépéri, et ils sont sortis en tremblant de leurs lieux cachés.
Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteissänsä.
46 L’Éternel est vivant; et que mon Rocher soit béni! Et que le Dieu de mon salut soit exalté,
Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja minun autuuteni Jumala olkoon ylistetty!
47 Le Dieu qui m’a donné des vengeances, et qui m’a assujetti les peuples,
Jumala, joka minulle koston antaa, ja vaatii kansat minun alleni;
48 Qui m’a délivré de mes ennemis! Même tu m’as élevé au-dessus de ceux qui s’élèvent contre moi, tu m’as délivré de l’homme violent.
Joka minua auttaa vihollisistani: sinä korotat myös minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan: sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
49 C’est pourquoi, Éternel! je te célébrerai parmi les nations, et je chanterai des cantiques à [la gloire de] ton nom.
Sentähden minä kiitän sinua, Herra, pakanain seassa, ja veisaan nimelles kiitoksen,
50 [C’est lui] qui a donné de grandes délivrances à son roi, et qui use de bonté envers son oint, envers David, et envers sa semence, à toujours.
Joka suuren autuuden kuninkaallensa osoittaa, ja tekee hyvästi voidellullensa, Davidille, ja hänen siemenellensä ijankaikkisesti.
