< Psaumes 147 >
1 Louez Jah! car c’est une chose bonne. Chantez les louanges de notre Dieu! car c’est une chose agréable. La louange est bienséante.
Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis.
2 L’Éternel bâtit Jérusalem; il rassemble les exilés d’Israël.
Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset.
3 C’est lui qui guérit ceux qui ont le cœur brisé, et qui bande leurs plaies;
Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa.
4 Qui compte le nombre des étoiles: à elles toutes il donne des noms.
Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.
5 Notre Seigneur est grand et d’une grande puissance; son intelligence est sans bornes.
Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin.
6 L’Éternel affermit les débonnaires; il renverse les méchants jusqu’en terre.
Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa.
7 Chantez à l’Éternel avec actions de grâces, psalmodiez sur la harpe à notre Dieu,
Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella;
8 Qui couvre de nuages les cieux, qui prépare la pluie pour la terre, qui fait germer l’herbe sur les montagnes;
Joka taivaan pilvillä peittää ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa;
9 Qui donne la nourriture au bétail, [et] aux petits du corbeau qui crient.
Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.
10 Il ne trouve pas son plaisir en la force du cheval, il ne se complaît pas aux jambes de l’homme.
Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut.
11 Le plaisir de l’Éternel est en ceux qui le craignent, en ceux qui s’attendent à sa bonté.
Herralle kelpaavat ne, jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa uskaltavat.
12 Jérusalem, célèbre l’Éternel! Sion, loue ton Dieu!
Ylistä, Jerusalem, Herraa: kiitä, Zion, sinun Jumalaas!
13 Car il rend fortes les barres de tes portes; il bénit tes fils au milieu de toi;
Sillä hän vahvistaa sinun porttis salvat, ja siunaa sinussa sinun lapses.
14 Il met la paix dans tes confins; il te rassasie de la moelle du froment;
Hän saattaa rauhan sinun ääriis, ja ravitsee sinua parhailla nisuilla.
15 Il envoie ses oracles sur la terre: sa parole court avec vitesse.
Hän lähettää puheensa maan päälle: hänen sanansa nopiasti juoksee.
16 C’est lui qui donne la neige comme de la laine, qui répand la gelée blanche comme de la cendre;
Hän antaa lumen niinkuin villan; hän hajoittaa härmän niinkuin tuhan.
17 Il jette sa glace comme par morceaux: qui peut subsister devant son froid?
Hän heittää rakeensa niinkuin palat; kuka hänen pakkasensa edessä kestää?
18 Il envoie sa parole et les fait fondre; il fait souffler son vent: les eaux coulent.
Hän lähettää sanansa, ja sulaa ne; hän antaa tuulen puhaltaa, niin vedet juoksevat.
19 Il annonce ses paroles à Jacob, ses statuts et ses ordonnances à Israël.
Hän ilmoittaa Jakobille sanansa, ja Israelille säätynsä ja oikeutensa.
20 Il n’a fait ainsi à aucune nation; et ses ordonnances, elles ne les ont pas connues. Louez Jah!
Ei hän niin tehnyt kaikille pakanoille; eikä he tiedä hänen oikeuttansa, Halleluja!