Psaumes 116
1 J’ai aimé l’Éternel, car il a entendu ma voix, mes supplications;
Sitä minä rakastan, että Herra kuulee minun rukoukseni äänen;
2 Car il a incliné son oreille vers moi, et je l’invoquerai durant mes jours.
Että hän korvansa kallistaa minun puoleeni; sentähden minä avukseni huudan häntä elinaikanani.
3 Les cordeaux de la mort m’avaient environné, et les détresses du shéol m’avaient atteint; j’avais trouvé la détresse et le chagrin; (Sheol h7585)
Kuoleman paulat ovat minun piirittäneet, ja helvetin ahdistukset ovat minun löytäneet: minä tulin vaivaan ja tuskaan. (Sheol h7585)
4 Mais j’invoquai le nom de l’Éternel: Je te prie, ô Éternel! délivre mon âme.
Mutta minä avukseni huudan Herran nimeä: o Herra, pelasta minun sieluni!
5 L’Éternel est plein de grâce et juste, et notre Dieu est miséricordieux.
Herra on armollinen ja vanhurskas, ja meidän Jumalamme on laupias.
6 L’Éternel garde les simples; j’étais devenu misérable, et il m’a sauvé.
Herra kätkee yksinkertaiset: kuin minä olin kovin vaivattu, niin hän minua autti.
7 Mon âme, retourne en ton repos, car l’Éternel t’a fait du bien.
Palaja taas, minun sieluni, sinun lepoos; sillä Herra tekee hyvästi sinulle.
8 Car tu as délivré mon âme de la mort, mes yeux de larmes, mes pieds de chute:
Sillä sinä olet sieluni temmannut pois kuolemasta, silmäni kyynelistä, jalkani kompastuksesta.
9 Je marcherai devant l’Éternel dans la terre des vivants.
Minä vaellan Herran edessä eläväin maassa.
10 J’ai cru, c’est pourquoi j’ai parlé. J’ai été fort affligé.
Minä uskon, sentähden minä puhun; mutta minä sangen vaivataan.
11 Je disais en mon agitation: Tout homme est menteur.
Minä sanoin hämmästyksessä: kaikki ihmiset ovat valehteliat.
12 Que rendrai-je à l’Éternel pour tous les biens qu’il m’a faits?
Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa, jotka hän minulle teki?
13 Je prendrai la coupe du salut, et j’invoquerai le nom de l’Éternel.
Minä otan sen autuaallisen kalkin, ja saarnaan Herran nimeä.
14 J’acquitterai mes vœux envers l’Éternel, – oui, devant tout son peuple.
Minä maksan lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä.
15 Précieuse, aux yeux de l’Éternel, est la mort de ses saints.
Hänen pyhäinsä kuolema on kallis Herran edessä.
16 Je te prie, ô Éternel! car je suis ton serviteur; je suis ton serviteur, le fils de ta servante; tu as délié mes liens.
O Herra! minä olen sinun palvelias, minä olen sinun palvelias, sinun piikas poika: sinä olet minun siteeni vallallensa päästänyt.
17 Je te sacrifierai des sacrifices d’actions de grâces, et j’invoquerai le nom de l’Éternel.
Minä uhraan sinulle kiitosuhria, ja Herran nimeä saarnaan.
18 J’acquitterai mes vœux envers l’Éternel, – oui, devant tout son peuple,
Minä maksan Herralle lupaukseni kaiken hänen kansansa edessä,
19 Dans les parvis de la maison de l’Éternel, au milieu de toi, Jérusalem. Louez Jah!
Herran huoneen esikartanoissa, keskellä sinua, Jerusalem. Halleluja!
