Psaumes 109

1 Au chef de musique. De David. Psaume. Ô Dieu de ma louange! ne te tais point.

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene.

2 Car la bouche du méchant et la bouche de la fraude se sont ouvertes contre moi: ils parlent contre moi avec une langue menteuse,

Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä,

3 Et ils m’ont entouré de paroles de haine, et ils me font la guerre sans cause.

Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä.

4 Pour mon amour, ils ont été mes adversaires; mais moi [je me suis adonné à la] prière.

Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen.

5 Et ils m’ont rendu le mal pour le bien, et la haine pour mon amour.

He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä.

6 Prépose sur lui un méchant, et que l’adversaire se tienne à sa droite;

Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä.

7 Quand il sera jugé, qu’il soit déclaré méchant, et que sa prière lui soit [comptée] comme un péché;

Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti.

8 Que ses jours soient peu nombreux, qu’un autre prenne sa charge;

Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen.

9 Que ses fils soient orphelins, et sa femme veuve;

Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski.

10 Que ses fils soient vagabonds, et qu’ils mendient, et qu’ils aillent quêtant loin de leurs [demeures en] ruines.

Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä.

11 Que l’usurier jette le filet sur tout ce qui est à lui, et que les étrangers pillent [le fruit de] son travail;

Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä.

12 Qu’il n’y ait personne qui étende sa bonté sur lui, et qu’il n’y ait personne qui use de grâce envers ses orphelins;

Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa.

13 Que sa postérité soit retranchée; que, dans la génération qui suivra, leur nom soit effacé;

Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.

14 Que l’iniquité de ses pères revienne en mémoire devant l’Éternel, et que le péché de sa mère ne soit point effacé;

Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois.

15 Qu’ils soient continuellement devant l’Éternel, et qu’il retranche leur mémoire de la terre;

Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,

16 Parce qu’il ne s’est point souvenu d’user de bonté, et qu’il a persécuté l’affligé et le pauvre, et celui qui a le cœur brisé, pour le faire mourir.

Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa.

17 Et il a aimé la malédiction: – qu’elle vienne sur lui! Et il n’a pas pris plaisir à la bénédiction: – qu’elle soit loin de lui!

Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman.

18 Et qu’il soit revêtu de la malédiction comme de sa robe; et qu’elle entre au-dedans de lui comme de l’eau, et dans ses os comme de l’huile;

Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy.

19 Qu’elle lui soit comme un vêtement dont il se couvre, et comme une ceinture qui le ceigne continuellement.

Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.

20 Telle soit, de par l’Éternel, la récompense de mes adversaires et de ceux qui parlent en mal contre mon âme.

Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.

21 Mais toi, Éternel! Seigneur! agis pour moi à cause de ton nom; car ta gratuité est bonne; délivre-moi;

Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua.

22 Car je suis affligé et pauvre, et mon cœur est blessé au-dedans de moi.

Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa.

23 Je m’en vais comme l’ombre quand elle s’allonge; je suis jeté çà et là comme la sauterelle;

Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.

24 Mes genoux chancellent par le jeûne, et ma chair s’est amaigrie et n’a plus sa graisse.

Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.

25 Et moi, je leur suis en opprobre; quand ils me voient, ils hochent la tête.

Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat.

26 Aide-moi, Éternel, mon Dieu! Sauve-moi selon ta bonté!

Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä,

27 Et qu’on sache que c’est ici ta main, – que toi, ô Éternel! tu l’as fait.

Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet.

28 Qu’eux, ils maudissent; mais toi, bénis. S’ils s’élèvent, qu’ils soient honteux, et que ton serviteur se réjouisse.

Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan.

29 Que mes adversaires soient revêtus de confusion, et qu’ils se couvrent de leur honte comme d’un manteau.

Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella.

30 [Alors] de ma bouche je célébrerai hautement l’Éternel, et je le louerai au milieu de la multitude;

Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa.

31 Car il s’est tenu à la droite du pauvre, pour le sauver de ceux qui jugeaient son âme.

Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.