Psaumes 108

1 Cantique. Psaume de David. Mon cœur est affermi, ô Dieu! je chanterai, et je psalmodierai, … mon âme aussi.

Psalmi, Davidin veisu. Jumala! minun sydämeni on valmis: minä veisaan ja kiitän, niin myös minun kunniani.

2 Éveillez-vous, luth et harpe! Je m’éveillerai à l’aube du jour.

Nouse, psaltari ja kantele; minä nousen varhain.

3 Je te célébrerai parmi les peuples, ô Éternel! et je chanterai tes louanges parmi les peuplades;

Sinua, Herra, minä kiitän kansain seassa: minä veisaan sinulle kiitosta sukukunnissa.

4 Car ta bonté est grande par-dessus les cieux, et ta vérité [atteint] jusqu’aux nues.

Sillä sinun armos on suuri ylitse taivasten, ja sinun totuutes hamaan pilviin asti.

5 Élève-toi, ô Dieu! au-dessus des cieux, et que ta gloire soit au-dessus de toute la terre.

Korota sinuas, Jumala, taivasten ylitse ja kunnias kaiken maan ylitse,

6 Afin que tes bien-aimés soient délivrés, sauve par ta droite, et réponds-moi.

Että sinun rakkaat ystäväs vapaaksi tulisivat; auta oikialla kädelläs, ja kuule minun rukoukseni.

7 Dieu a parlé dans sa sainteté: je me réjouirai; je partagerai Sichem et je mesurerai la vallée de Succoth.

Jumala on puhunut pyhässänsä, siitä minä iloitsen: minä jaan Sikemin, ja mittaan Sukkotin laakson.

8 Galaad est à moi, Manassé est à moi, et Éphraïm est la force de ma tête; Juda est mon législateur;

Gilead on minun, Manasse on myös minun, ja Ephraim on minun pääni väkevyys: Juuda on minun päämieheni;

9 Moab est le bassin où je me lave; sur Édom j’ai jeté ma sandale; sur la Philistie je pousserai des cris de triomphe.

Moab on minun pesinastiani, minä venytän kenkäni Edomin päälle: Philistealaisten ylitse minä iloitsen.

10 Qui me conduira dans la ville forte? Qui me mènera jusqu’en Édom?

Kuka vie minua vahvaan kaupunkiin? kuka vie minua Edomiin?

11 Ne sera-ce pas toi, ô Dieu, qui nous as rejetés, et qui n’es pas sorti, ô Dieu, avec nos armées?

Etkös sinä, Jumala, joka meitä heittänyt olet pois? Ja etkös mene ulos, Jumala, meidän sotaväkemme kanssa?

12 Donne-nous du secours pour sortir de détresse; car la délivrance qui vient de l’homme est vaine.

Saata meille apua tuskissamme; sillä ihmisten apu on turha.

13 Par Dieu nous ferons des actes de valeur, et c’est lui qui foulera nos adversaires.

Jumalassa me tahdomme urhoollisia töitä tehdä; ja hän polkee meidän vihollisemme alas.