Psaumes 105
1 Célébrez l’Éternel, invoquez son nom; faites connaître parmi les peuples ses actes!
Kiittäkäät Herraa, ja saarnatkaat hänen nimeänsä, julistakaat hänen töitänsä kansain seassa!
2 Chantez-lui, chantez-lui des cantiques! Méditez toutes ses œuvres merveilleuses.
Veisatkaat hänelle, soittakaat hänelle, puhukaat kaikista hänen ihmeistänsä.
3 Glorifiez-vous de son saint nom; que le cœur de ceux qui cherchent l’Éternel se réjouisse!
Ylistäkäät hänen pyhää nimeänsä: niiden sydän iloitkaan, jotka etsivät Herraa!
4 Recherchez l’Éternel et sa force, cherchez continuellement sa face;
Kysykäät Herraa ja hänen voimaansa, etsikäät alati hänen kasvojansa!
5 Souvenez-vous de ses œuvres merveilleuses qu’il a faites, de ses prodiges, et des jugements de sa bouche,
Muistakaat hänen ihmeellisiä töitänsä, jotka hän tehnyt on, hänen ihmeitänsä ja hänen sanojansa.
6 Vous, semence d’Abraham, son serviteur; vous, fils de Jacob, ses élus.
Te Abrahamin hänen palveliansa siemen, te Jakobin hänen valittunsa lapset.
7 Lui, l’Éternel, est notre Dieu; ses jugements sont en toute la terre.
Hänpä on Herra meidän Jumalamme: hän tuomitsee kaikessa maailmassa.
8 Il s’est souvenu pour toujours de son alliance, de la parole qu’il commanda pour mille générations,
Hän muistaa liittonsa ijankaikkisesti, sanansa, jonka hän on käskenyt tuhannelle sukukunnalle,
9 [De l’alliance] qu’il a faite avec Abraham, et qu’il a jurée à Isaac,
Jonka hän teki Abrahamin kanssa, ja valansa Isaakin kanssa.
10 Et qu’il a établie pour Jacob comme statut, pour Israël comme alliance perpétuelle,
Ja pani sen Jakobille säädyksi ja Israelille ijankaikkiseksi liitoksi,
11 Disant: Je te donnerai le pays de Canaan, le lot de votre héritage;
Ja sanoi: sinulle minä annan Kanaanin maan, teidän perimisenne arvan.
12 Quand ils étaient un petit nombre d’hommes, peu de chose, et étrangers dans le [pays],
Koska heitä vähä ja harvat olivat, ja he olivat muukalaiset siinä,
13 Et allant de nation en nation, d’un royaume vers un autre peuple.
Ja vaelsivat kansasta kansaan ja valtakunnasta toiseen kansaan:
14 Il ne permit à personne de les opprimer, et il reprit des rois à cause d’eux,
Ei hän sallinut yhdenkään ihmisen heitä vahingoittaa, vaan rankaisi kuninkaat heidän tähtensä.
15 [Disant]: Ne touchez pas à mes oints, et ne faites pas de mal à mes prophètes.
Älkäät ruvetko minun voideltuihini, ja älkäät tehkö pahaa minun prophetailleni.
16 Et il appela la famine sur la terre; il brisa tout le bâton du pain.
Ja hän kutsui nälän maan päälle, ja vei kaiken leivän varan pois.
17 Il envoya un homme devant eux: Joseph fut vendu pour être esclave.
Hän lähetti miehen heidän eteensä: Joseph myytiin orjaksi.
18 On lui serra les pieds dans les ceps, son âme entra dans les fers,
He ahdistivat hänen jalkansa jalkapuuhun: hänen ruumiinsa täytyi raudoissa maata,
19 Jusqu’au temps où arriva ce qu’il avait dit: la parole de l’Éternel l’éprouva.
Siihenasti että hänen sanansa tuli, ja Herran puhe koetteli hänen.
20 Le roi envoya, et il le mit en liberté; le dominateur des peuples le relâcha.
Niin lähetti kuningas ja päästi hänen: kansain päämies laski hänen vallallensa,
21 Il l’établit seigneur sur sa maison, et gouverneur sur toutes ses possessions,
Ja asetti hänen huoneensa herraksi, ja kaiken tavaransa haltiaksi,
22 Pour lier ses princes à son plaisir, et pour rendre sages ses anciens.
Opettamaan päämiehiänsä oman tahtonsa jälkeen, ja vanhimmille viisautta.
23 Alors Israël entra en Égypte, et Jacob séjourna dans le pays de Cham.
Ja Israel meni Egyptiin, ja Jakob tuli muukalaiseksi Hamin maalle.
24 Et [l’Éternel] fit beaucoup multiplier son peuple, et le rendit plus puissant que ses oppresseurs.
Ja hän antoi kansansa sangen suuresti kasvaa, ja teki heitä väkevämmäksi kuin heidän vihollisensa.
25 Il changea leur cœur pour qu’ils haïssent son peuple, pour qu’ils complotent contre ses serviteurs.
Hän käänsi heidän sydämensä vihaamaan hänen kansaansa, ja hänen palvelioitansa viekkaudella painamaan alas.
26 Il envoya Moïse, son serviteur, Aaron qu’il avait choisi.
Hän lähetti palveliansa Moseksen, ja Aaronin, jonka hän valitsi.
27 Ils opérèrent au milieu d’eux ses signes, et des prodiges dans le pays de Cham.
Ne tekivät hänen merkkinsä heidän seassansa, ja hänen ihmeensä Hamin maalla.
28 Il envoya des ténèbres, et fit une obscurité; et ils ne se rebellèrent pas contre sa parole.
Hän antoi pimeyden tulla, ja sen pimeytti; ja ei olleet he hänen sanoillensa kuulemattomat.
29 Il changea leurs eaux en sang, et fit mourir leurs poissons.
Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heidän kalansa.
30 Leur terre fourmilla de grenouilles, [jusque] dans les chambres de leurs rois.
Heidän maansa kuohutti sammakoita, heidän kuningastensa kammioissa.
31 Il parla, et il vint des mouches venimeuses, [et] des moustiques dans tous leurs confins.
Hän sanoi, niin turilaat ja täit tulivat heidän maansa ääriin.
32 Il leur donna pour pluie de la grêle, un feu de flammes dans leur pays;
Hän antoi rakeet heille sateeksi, tulen liekit heidän maallensa,
33 Et il frappa leurs vignes et leurs figuiers, et brisa les arbres de leur contrée.
Ja löi heidän viinapuunsa ja fikunapuunsa, ja särki puut heidän maansa äärissä.
34 Il parla, et les sauterelles vinrent, et des yéleks sans nombre;
Hän sanoi, niin tulivat epälukuiset paarmat ja vapsaiset,
35 Et ils dévorèrent toutes les plantes dans leur pays, et dévorèrent le fruit de leur sol.
Ja ne söivät kaiken ruohon heidän maaltansa, ja ne söivät heidän maansa hedelmän.
36 Et il frappa tout premier-né dans leur pays, les prémices de toute leur vigueur.
Ja hän löi kaikki esikoiset heidän maallansa, ensimäiset kaikesta heidän voimastansa,
37 Et il les fit sortir avec de l’argent et de l’or, et il n’y eut aucun infirme dans ses tribus.
Ja vei heitä hopialla ja kullalla ulos: ja ei ollut heidän sukukunnissansa yksikään sairas.
38 L’Égypte se réjouit à leur sortie, car la frayeur d’Israël était tombée sur eux.
Egypti iloitsi heidän lähtemisestänsä; sillä heidän pelkonsa oli tullut heidän päällensä.
39 Il étendit une nuée pour couverture, et un feu pour éclairer de nuit.
Hän levitti pilven verhoksi ja tulen yötä valistamaan.
40 Ils demandèrent, et il fit venir des cailles, et il les rassasia du pain des cieux.
He anoivat, niin antoi hän metsäkanat tulla, ja ravitsi heitä taivaan leivällä.
41 Il ouvrit le rocher, et les eaux en découlèrent; elles allèrent par les lieux secs, comme une rivière.
Hän avasi kallion, niin vesi vuoti, ja virrat juoksivat kuivaa myöten.
42 Car il se souvint de sa parole sainte, [et] d’Abraham, son serviteur.
Sillä hän muisti pyhän sanansa, jonka hän palveliallensa Abrahamille puhunut oli,
43 Et il fit sortir son peuple avec joie, ses élus avec chant de triomphe;
Ja vei kansansa ilolla ulos, ja valittunsa riemulla,
44 Et il leur donna les pays des nations, et ils possédèrent le travail des peuples;
Ja antoi heille pakanain maan, niin että he kansain hyvyydet omistivat heillensä.
45 Afin qu’ils gardent ses statuts, et qu’ils observent ses lois. Louez Jah!
Että he pitäisivät hänen säätynsä, ja hänen lakinsa kätkisivät, Halleluja!
