Proverbes 31
1 Paroles du roi Lemuel, l’oracle que sa mère lui enseigna:
Kuningas Lemuelin sanat: oppi, jonka hänen äitinsä hänelle opetti:
2 Quoi, mon fils? et quoi, fils de mon ventre? et quoi, fils de mes vœux?
Ah minun poikani, ah minun kohtuni poika, ah minun toivottu poikani!
3 Ne donne point ta force aux femmes, ni tes voies à celles qui perdent les rois.
Älä anna vaimon saada tavaraas, ja älä käy niillä retkillä, joissa kuninkaat turmeltuvat.
4 Ce n’est point aux rois, Lemuel, ce n’est point aux rois de boire du vin, ni aux grands [de dire]: Où sont les boissons fortes?
Ei kuningasten, o Lemuel, ei sovi kuningasten viinaa juoda, eli ruhtinasten väkeviä juotavia,
5 de peur qu’ils ne boivent, et n’oublient le statut, et ne fassent fléchir le jugement de tous les fils de l’affliction.
Ettei he joisi, ja oikeutta unohtaisi, ja vääntelisi köyhäin asiaa.
6 Donnez de la boisson forte à celui qui va périr, et du vin à ceux qui ont l’amertume dans le cœur:
Antakaat väkeviä juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille,
7 qu’il boive et qu’il oublie sa pauvreté, et ne se souvienne plus de ses peines.
Että he joisivat, ja unohtaisivat ahdistuksensa, ja ei enää johdattaisi mieleensä viheliäisyyttänsä.
8 Ouvre ta bouche pour le muet, pour la cause de tous les délaissés.
Avaa suus mykän edessä, ja auta hyljättyin asiaa.
9 Ouvre ta bouche, juge avec justice, et fais droit à l’affligé et au pauvre.
Avaa suus, ja tuomitse oikein, ja pelasta vaivainen ja köyhä.
10 Une femme vertueuse! Qui la trouvera? Car son prix est bien au-delà des rubis.
Joka toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat päärlyt:
11 Le cœur de son mari se confie en elle, et il ne manquera point de butin.
Hänen miehensä sydän uskaltaa häneen: hänen elatuksensa ei puutu häneltä.
12 Elle lui fait du bien et non du mal, tous les jours de sa vie.
Hän tekee hänelle hyvää ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa.
13 Elle cherche de la laine et du lin, et travaille de ses mains avec joie.
Hän harjoittaa itsensä villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellänsä työtä käsillänsä.
14 Elle est comme les navires d’un marchand, elle amène son pain de loin.
Hän on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa.
15 Elle se lève quand il est encore nuit, et elle donne la nourriture à sa maison, et la tâche à ses servantes.
Hän nousee yöllä, ja antaa perheellensä ruokaa, ja piioillensa heidän osansa.
16 Elle pense à un champ, et elle l’acquiert; du fruit de ses mains elle plante une vigne.
Hän pyytää peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita kättensä hedelmästä.
17 Elle ceint ses reins de force, et fortifie ses bras.
Hän vyöttää kupeensa väkevydellä, ja vahvistaa käsivartensa.
18 Elle éprouve que son trafic est bon; de nuit sa lampe ne s’éteint pas.
Hän näkee askareensa hyödylliseksi: hänen kynttiläänsä ei sammuteta yöllä.
19 Elle met la main à la quenouille, et ses doigts tiennent le fuseau.
Hän ojentaa kätensä rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrävarteen.
20 Elle étend sa main vers l’affligé, et tend ses mains au nécessiteux.
Hän kohottaa kätensä köyhille, ja ojentaa kätensä tarvitseville.
21 Elle ne craint pas la neige pour sa maison, car toute sa maison est vêtue d’écarlate.
Ei hän pelkää lunta huoneessansa; sillä kaikella hänen perheellänsä ovat kaksinkertaiset vaatteet.
22 Elle se fait des tapis; le fin coton et la pourpre sont ses vêtements.
Hän tekee itsellensä makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hänen pukunsa.
23 Son mari est connu dans les portes quand il s’assied avec les anciens du pays.
Hänen miehensä on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönä.
24 Elle fait des chemises, et les vend; et elle livre des ceintures au marchand.
Hän tekee kallista liinaa ja myy sitä, ja antaa vyön kauppaajalle.
25 Elle est vêtue de force et de dignité, et elle se rit du jour à venir.
Väkevyys ja kunnia on hänen pukunsa, ja hän nauraa seuraavaiselle ajalle.
26 Elle ouvre sa bouche avec sagesse, et la loi de la bonté est sur sa langue.
Hän avaa suunsa viisaudessa, ja hänen kielensä on suloinen oppi.
27 Elle surveille les voies de sa maison, et ne mange pas le pain de paresse.
Hän katselee kurkistellen, kuinka hänen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipäänsä.
28 Ses fils se lèvent et la disent bienheureuse, son mari [aussi], et il la loue:
Hänen poikansa tulevat ja ylistävät häntä autuaaksi: hänen miehensä kiittää häntä sanoen:
29 Plusieurs filles ont agi vertueusement; mais toi, tu les surpasses toutes!
Moni tytär käyttää itsensä kauniisti; mutta sinä käyt ylitse heidän kaikkein.
30 La grâce est trompeuse, et la beauté est vanité; la femme qui craint l’Éternel, c’est elle qui sera louée.
Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkää, ylistetään.
31 Donnez-lui du fruit de ses mains, et qu’aux portes ses œuvres la louent.
Antakaat hänelle kättensä hedelmästä, ja hänen kättensä työt kiittäkään häntä porteissa.
