< Proverbes 13 >
1 Un fils sage [écoute] l’instruction du père, mais le moqueur n’écoute pas la répréhension.
Viisas poika ottaa isänsä kurituksen, mutta pilkkaaja ei tottele rangaistusta.
2 Du fruit de sa bouche l’homme mange du bien, mais l’âme des perfides [mange] la violence.
Suunsa hedelmästä kukin nautitsee hyvää, vaan jumalattomain sielu vääryyttä.
3 Qui surveille sa bouche garde son âme; la ruine est pour celui qui ouvre ses lèvres toutes grandes.
Joka suunsa hallitsee, hän saa elää; vaan joka suunsa toimettomasti avajaa, se tulee hämmästykseen.
4 L’âme du paresseux désire, et il n’y a rien; mais l’âme des diligents sera engraissée.
Laiska pyytää ja ei saa, mutta viriät saavat yltäkylläisesti.
5 Le juste hait la parole mensongère, mais le méchant se rend odieux et se couvre de honte.
Vanhurskas vihaa valhetta, mutta jumalatoin häpäisee ja pilkkaa itsiänsä.
6 La justice garde celui qui est intègre dans sa voie, mais la méchanceté renverse le pécheur.
Vanhurskaus varjelee nuhteettoman, mutta jumalatoin meno kukistaa syntisen.
7 Tel fait le riche et n’a rien du tout; et tel se fait pauvre et a de grands biens.
Moni on köyhä suuressa rikkaudessa, ja moni rikas köyhyydessänsä.
8 La rançon pour la vie d’un homme, c’est sa richesse; mais le pauvre n’entend pas la réprimande.
Rikkaudellansa taitaa joku lunastaa henkensä; mutta joka köyhä on, ei hän kuule kuritusta.
9 La lumière des justes est joyeuse, mais la lampe des méchants s’éteindra.
Vanhurskasten valkeus tekee iloiseksi, vaan jumalattomain kynttilä sammuu.
10 Ce n’est que de l’orgueil que vient la querelle, mais la sagesse est avec ceux qui se laissent conseiller.
Ylpeiden seassa on aina riita, mutta viisaus saattaa ihmisen toimelliseksi.
11 Les biens qui viennent de la vanité diminuent, mais celui qui amasse à la main les accroîtra.
Rikkaus vähenee tuhlatessa, vaan koossa pitäin se enenee.
12 L’attente différée rend le cœur malade, mais le désir qui arrive est un arbre de vie.
Viivytetty toivo vaivaa sydäntä; vaan kuin se tulee, jota hän toivoo, se on elämän puu.
13 Qui méprise la parole sera lié par elle; mais qui craint le commandement, celui-là sera récompensé.
Joka sanan katsoo ylön, hän turmelee itsensä; mutta joka käskyä pelkää, hän rauhassa vaeltaa.
14 L’enseignement du sage est une fontaine de vie, pour faire éviter les pièges de la mort.
Viisaan oppi on elämän lähde, Välttämään kuoleman paulaa.
15 Le bon sens procure la faveur, mais la voie des perfides est dure.
Hyvä neuvo on otollinen; vaan ylönkatsojain tie on kova.
16 Tout homme avisé agit avec connaissance, mais le sot fait étalage de sa folie.
Viisas tekee kaiken toimellisesti, vaan hullu ilmoittaa tyhmyyden.
17 Un messager méchant tombe dans le mal, mais un ambassadeur fidèle est santé.
Jumalatoin sanansaattaja lankee onnettomuuteen, vaan totinen lähetys on terveellinen.
18 La pauvreté et la honte arrivent à qui rejette l’instruction, mais celui qui a égard à la répréhension sera honoré.
Joka kurituksen hylkää, hänellä on köyhyys ja häpiä; vaan joka antaa itsensä rangaista, hän tulee kunniaan.
19 Le désir accompli est agréable à l’âme, mais se détourner du mal est une abomination pour les sots.
Kun toivo tulee täytetyksi, niin sydän iloitsee; mutta joka pahuutta välttää; on hulluille kauhistukseksi.
20 Qui marche avec les sages devient sage, mais le compagnon des sots s’en trouvera mal.
Joka viisasten kanssa käyskentelee, hän tulee viisaaksi; vaan joka hulluin kumppani on, hän tulee vahinkoon.
21 Le mal poursuit les pécheurs; mais le bien est la récompense des justes.
Pahuus noudattaa syntisiä, mutta vanhurskaille kostetaan hyvyydellä.
22 L’homme de bien laisse un héritage aux fils de ses fils, mais la richesse du pécheur est réservée pour le juste.
Hyvällä on perilliset lasten lapsissa; vaan syntisen tavara vanhurskaalle säästetään.
23 Il y a beaucoup à manger dans le défrichement des pauvres, mais il y a ce qui se perd faute de règle.
Paljo ruokaa on köyhän kynnössä; vaan jotka vääryyttä tekevät, ne hukkuvat.
24 Celui qui épargne la verge hait son fils, mais celui qui l’aime met de la diligence à le discipliner.
Joka vitsaansa säästää, hän vihaa lastansa; vaan joka häntä rakastaa, hän aikanansa sitä kurittaa.
25 Le juste mange pour le rassasiement de son âme, mais le ventre des méchants aura disette.
Vanhurskas syö, että hänen sielunsa ravittaisiin; vaan jumalattomain vatsa on tyytymätöin.