Proverbes 11
1 La fausse balance est en abomination à l’Éternel, mais le poids juste lui est agréable.
Väärä vaaka on Herralle kauhistus, mutta täysi paino on hänelle otollinen.
2 [Quand] vient l’orgueil, la honte vient aussi; mais la sagesse est avec les hommes modestes.
Mihin ylpeys tulee, sinne tulee häpeäkin, mutta nöyräin tykönä on viisaus.
3 L’intégrité des hommes droits les guide, mais la perversité des perfides les détruit.
Oikeamielisiä ohjaa heidän nuhteettomuutensa, mutta uskottomat hävittää heidän vilppinsä.
4 Les richesses ne profitent de rien au jour de la colère, mais la justice délivre de la mort.
Ei auta tavara vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.
5 La justice de l’homme intègre rend droite sa voie, mais le méchant tombe par sa méchanceté.
Nuhteettoman vanhurskaus tasoittaa hänen tiensä, mutta jumalaton sortuu jumalattomuuteensa.
6 La justice des hommes droits les délivre, mais les perfides sont pris dans leur avidité.
Oikeamieliset vapahtaa heidän vanhurskautensa, mutta uskottomat vangitsee heidän oma himonsa.
7 Quand l’homme méchant meurt, son espérance périt, et l’attente des iniques périt.
Jumalattoman ihmisen kuollessa hukkuu hänen toivonsa, ja vääräin odotus hukkuu.
8 Le juste est délivré de la détresse, et le méchant [y] entre à sa place.
Vanhurskas pelastetaan hädästä, ja jumalaton joutuu hänen sijaansa.
9 Par sa bouche l’impie perd son prochain; mais les justes sont délivrés par la connaissance.
Rietas suullansa turmelee lähimmäisensä, mutta taito on vanhurskaitten pelastus.
10 La ville se réjouit du bien-être des justes; et quand les méchants périssent il y a des cris de joie.
Vanhurskaitten onnesta kaupunki iloitsee, ja jumalattomain hukkumisesta syntyy riemu.
11 La ville s’élève par la bénédiction des hommes droits, mais elle est renversée par la bouche des méchants.
Oikeamielisten siunauksesta kaupunki kohoaa, mutta jumalattomain suu sitä hajottaa.
12 Qui méprise son prochain est dépourvu de sens, mais l’homme intelligent se tait.
Mieltä vailla on, joka lähimmäistänsä halveksii, mutta ymmärtäväinen mies on vaiti.
13 Celui qui va rapportant révèle le secret, mais celui qui est d’un esprit fidèle couvre la chose.
Joka panettelijana käy, ilmaisee salaisuuden, mutta jolla luotettava henki on, se säilyttää asian.
14 Quand il n’y a pas de direction le peuple tombe, mais il y a salut dans le grand nombre des conseillers.
Missä ohjausta ei ole, sortuu kansa, mutta neuvonantajain runsaus tuo menestyksen.
15 On se trouve mal de cautionner un étranger, mais celui qui hait ceux qui frappent [dans la main] est en sûreté.
Joka vierasta takaa, sen käy pahoin, mutta joka kädenlyöntiä vihaa, se on turvattu.
16 Une femme gracieuse obtient l’honneur, et les hommes forts obtiennent la richesse.
Suloinen nainen saa kunniaa, ja voimalliset saavat rikkautta.
17 L’homme bon fait du bien à son âme, mais le cruel trouble sa chair.
Armelias mies tekee hyvää itsellensä, mutta armoton syöksee onnettomuuteen oman lihansa.
18 Le méchant fait une œuvre trompeuse, mais celui qui sème la justice a un vrai salaire.
Jumalaton hankkii pettäväistä voittoa, mutta joka vanhurskautta kylvää, saa pysyvän palkan.
19 Comme la justice [tend] à la vie, celui qui poursuit le mal [tend] à sa mort.
Joka on vakaa vanhurskaudessa, saa elämän; mutta joka pahaa tavoittaa, saa kuoleman.
20 Ceux qui sont pervers de cœur sont en abomination à l’Éternel, mais ceux qui sont intègres dans leurs voies lui sont agréables.
Väärämieliset ovat Herralle kauhistus, mutta nuhteettomasti vaeltaviin hän mielistyy.
21 Certainement l’inique ne sera point tenu pour innocent; mais la semence des justes sera délivrée.
Totisesti: paha ei jää rankaisematta, mutta vanhurskasten jälkeläiset pelastuvat.
22 Une femme belle et dépourvue de sens, c’est un anneau d’or au nez d’un pourceau.
Kultarengas sian kärsässä on kaunis nainen, älyä vailla.
23 Le désir des justes n’est que le bien; l’attente des méchants, c’est la fureur.
Vanhurskaitten halajaminen vie onneen, jumalattomien toivo vihaan.
24 Tel disperse, et augmente encore; et tel retient plus qu’il ne faut, mais n’en a que disette.
Toinen on antelias ja saa yhä lisää, toinen säästää yli kohtuuden ja vain köyhtyy.
25 L’âme qui bénit sera engraissée, et celui qui arrose sera lui-même arrosé.
Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu.
26 Celui qui retient le blé, le peuple le maudit; mais la bénédiction sera sur la tête de celui qui le vend.
Joka viljan pitää takanaan, sitä kansa kiroaa, mutta joka viljan kaupaksi antaa, sen pään päälle tulee siunaus.
27 Qui recherche le bien cherche la faveur, mais le mal arrive à qui le recherche.
Joka hyvään pyrkii, etsii sitä, mikä otollista on, mutta joka pahaa etsii, sille se tulee.
28 Celui-là tombe qui se confie en ses richesses; mais les justes verdissent comme la feuille.
Joka rikkauteensa luottaa, se kukistuu, mutta vanhurskaat viheriöitsevät niinkuin lehvä.
29 Celui qui trouble sa maison héritera le vent, et le fou deviendra serviteur de celui qui est sage de cœur.
Joka talonsa rappiolle saattaa, perii tuulta, ja hullu joutuu viisaan orjaksi.
30 Le fruit du juste est un arbre de vie, et le sage gagne les âmes.
Vanhurskaan hedelmä on elämän puu, ja viisas voittaa sieluja.
31 Voici, le juste est rétribué sur la terre, combien plus le méchant et le pécheur!
Katso, vanhurskas saa palkkansa maan päällä, saati sitten jumalaton ja syntinen.
