Lamentations 5
1 Souviens-toi, ô Éternel! de ce qui nous est arrivé. Regarde, et vois notre opprobre.
Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
2 Notre héritage est dévolu à des étrangers, nos maisons, à des forains.
Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
3 Nous sommes des orphelins, sans père; nos mères sont comme des veuves.
Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
4 Nous buvons notre eau à prix d’argent; notre bois nous vient par achat.
Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
5 Ceux qui nous poursuivent sont sur notre cou; nous nous fatiguons, pas de repos pour nous!
kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
6 Nous avons tendu la main vers l’Égypte, vers l’Assyrie, pour être rassasiés de pain.
Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
7 Nos pères ont péché, ils ne sont plus, et nous portons la peine de leurs iniquités.
Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
8 Des serviteurs dominent sur nous; personne ne nous délivre de leur main.
Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
9 Nous recueillons notre pain au [péril de] notre vie, à cause de l’épée du désert.
Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
10 Notre peau brûle comme un four, à cause de l’ardeur de la faim.
Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
11 Ils ont humilié les femmes dans Sion, les vierges dans les villes de Juda.
He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
12 Des princes ont été pendus par leur main; la personne des vieillards n’a pas été honorée.
Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
13 Les jeunes gens ont porté les meules, et les jeunes garçons ont trébuché sous le bois.
Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
14 Les vieillards ne sont plus assis dans la porte, les jeunes gens n’[y] chantent plus.
Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
15 Notre cœur a cessé de se réjouir; notre danse est changée en deuil.
Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
16 La couronne de notre tête est tombée. Malheur à nous, car nous avons péché.
Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
17 À cause de cela notre cœur est abattu; à cause de ces choses nos yeux sont obscurcis,
Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
18 À cause de la montagne de Sion qui est désolée: les renards s’y promènent.
Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
19 Toi, ô Éternel! tu demeures à toujours, ton trône est de génération en génération.
Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
20 Pourquoi nous oublies-tu à jamais, nous abandonnes-tu pour de longs jours?
Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
21 Fais-nous revenir à toi, ô Éternel! et nous reviendrons; renouvelle nos jours comme [ils étaient] autrefois!
Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
22 Ou bien, nous aurais-tu entièrement rejetés? Serais-tu extrêmement courroucé contre nous?
Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
