Lamentations 3

1 Je suis l’homme qui ai vu l’affliction par la verge de sa fureur.

Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.

2 Il m’a conduit et amené dans les ténèbres, et non dans la lumière.

Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.

3 Certes c’est contre moi qu’il a tout le jour tourné et retourné sa main.

Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.

4 Il a fait vieillir ma chair et ma peau; il a brisé mes os.

Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.

5 Il a bâti contre moi, et m’a environné de fiel et de peine.

Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.

6 Il m’a fait habiter dans des lieux ténébreux, comme ceux qui sont morts depuis longtemps.

Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.

7 Il a fait une clôture autour de moi, afin que je ne sorte point; il a appesanti mes chaînes.

Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.

8 Même quand je crie et que j’élève ma voix, il ferme l’accès à ma prière.

Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.

9 Il a barré mes chemins avec des pierres de taille; il a bouleversé mes sentiers.

Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.

10 Il a été pour moi un ours aux embûches, un lion dans les lieux cachés.

Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.

11 Il a fait dévier mes chemins et m’a déchiré; il m’a rendu désolé.

Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.

12 Il a bandé son arc, et m’a placé comme un but pour la flèche.

Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.

13 Il a fait entrer dans mes reins les flèches de son carquois.

Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.

14 Je suis la risée de tout mon peuple, leur chanson tout le jour.

Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.

15 Il m’a rassasié d’amertumes, il m’a abreuvé d’absinthe.

Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.

16 Il m’a brisé les dents avec du gravier; il m’a couvert de cendre.

Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.

17 Et tu as rejeté mon âme loin de la paix, j’ai oublié le bonheur;

Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.

18 et j’ai dit: Ma confiance est périe, et mon espérance en l’Éternel.

Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.

19 Souviens-toi de mon affliction, et de mon bannissement, de l’absinthe et du fiel.

Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.

20 Mon âme s’en souvient sans cesse, et elle est abattue au-dedans de moi. –

Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.

21 Je rappelle ceci à mon cœur, c’est pourquoi j’ai espérance:

Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.

22 Ce sont les bontés de l’Éternel que nous ne sommes pas consumés, car ses compassions ne cessent pas;

Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.

23 elles sont nouvelles chaque matin; grande est ta fidélité!

Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.

24 L’Éternel est ma portion, dit mon âme; c’est pourquoi j’espérerai en lui.

Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.

25 L’Éternel est bon pour ceux qui s’attendent à lui, pour l’âme qui le cherche.

Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.

26 C’est une chose bonne qu’on attende, et dans le silence, le salut de l’Éternel.

Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.

27 Il est bon à l’homme de porter le joug dans sa jeunesse:

Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;

28 Il est assis solitaire, et se tait, parce qu’il l’a pris sur lui;

Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,

29 il met sa bouche dans la poussière: peut-être y aura-t-il quelque espoir.

Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,

30 Il présente la joue à celui qui le frappe, il est rassasié d’opprobres.

Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.

31 Car le Seigneur ne rejette pas pour toujours;

Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.

32 mais, s’il afflige, il a aussi compassion, selon la grandeur de ses bontés;

Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.

33 car ce n’est pas volontiers qu’il afflige et contriste les fils des hommes.

Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,

34 Qu’on écrase sous les pieds tous les prisonniers de la terre,

Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,

35 qu’on fasse fléchir le droit d’un homme devant la face du Très-haut,

Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,

36 qu’on fasse tort à un homme dans sa cause, le Seigneur ne le voit-il point?

Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.

37 Qui est-ce qui dit une chose, et elle arrive, quand le Seigneur ne l’a point commandée?

Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?

38 N’est-ce pas de la bouche du Très-haut que viennent les maux et les biens?

Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?

39 Pourquoi un homme vivant se plaindrait-il, un homme, à cause de la peine de ses péchés?

Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.

40 Recherchons nos voies, et scrutons-les, et retournons jusqu’à l’Éternel.

Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.

41 Élevons nos cœurs avec nos mains vers Dieu dans les cieux.

Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.

42 Nous avons désobéi et nous avons été rebelles; tu n’as pas pardonné.

Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.

43 Tu t’es enveloppé de colère et tu nous as poursuivis; tu as tué, tu n’as point épargné.

Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.

44 Tu t’es enveloppé d’un nuage, de manière à ce que la prière ne passe point.

Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.

45 Tu nous as faits la balayure et le rebut au milieu des peuples.

Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.

46 Tous nos ennemis ont ouvert la bouche sur nous.

Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.

47 La frayeur et la fosse sont venues sur nous, la destruction et la ruine.

Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.

48 Des ruisseaux d’eaux coulent de mes yeux à cause de la ruine de la fille de mon peuple.

Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.

49 Mon œil se fond en eau, il ne cesse pas et n’a point de relâche,

Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,

50 jusqu’à ce que l’Éternel regarde et voie des cieux.

Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.

51 Mon œil afflige mon âme à cause de toutes les filles de ma ville.

Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.

52 Ceux qui sont mes ennemis sans cause m’ont donné la chasse comme à l’oiseau.

Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.

53 Ils m’ont ôté la vie dans une fosse, et ont jeté des pierres sur moi.

He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.

54 Les eaux ont coulé par-dessus ma tête; j’ai dit: Je suis retranché!

Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.

55 J’ai invoqué ton nom, ô Éternel! de la fosse des abîmes.

Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;

56 Tu as entendu ma voix; ne cache point ton oreille à mon soupir, à mon cri.

Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.

57 Tu t’es approché au jour où je t’ai invoqué; tu as dit: Ne crains pas.

Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.

58 Seigneur, tu as pris en main la cause de mon âme, tu as racheté ma vie.

Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.

59 Tu as vu, Éternel, le tort qu’on me fait; juge ma cause.

Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.

60 Tu as vu toute leur vengeance, toutes leurs machinations contre moi.

Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.

61 Tu as entendu leurs outrages, ô Éternel! toutes leurs machinations contre moi,

Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,

62 les lèvres de ceux qui s’élèvent contre moi, et ce qu’ils se proposent contre moi tout le jour.

Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.

63 Regarde quand ils s’asseyent et quand ils se lèvent: je suis leur chanson.

Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.

64 Rends-leur une récompense, ô Éternel! selon l’ouvrage de leurs mains.

Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.

65 Donne-leur un cœur cuirassé; ta malédiction soit sur eux!

Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.

66 Poursuis-les dans ta colère et détruis-les de dessous les cieux de l’Éternel.

Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.