Job 32

1 Et ces trois hommes cessèrent de répondre à Job, parce qu’il était juste à ses propres yeux.

Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.

2 Alors s’enflamma la colère d’Élihu, fils de Barakeël, le Buzite, de la famille de Ram: sa colère s’enflamma contre Job, parce qu’il se justifiait lui-même plutôt que Dieu;

Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,

3 et sa colère s’enflamma contre ses trois amis, parce qu’ils ne trouvaient pas de réponse et qu’ils condamnaient Job.

Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.

4 Et Élihu avait attendu que Job ait cessé de parler, parce qu’ils étaient plus avancés en jours que lui.

Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.

5 Et Élihu vit qu’il n’y avait point de réponse dans la bouche des trois hommes, et sa colère s’enflamma.

Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.

6 Et Élihu, fils de Barakeël, le Buzite, répondit et dit: Moi, je suis jeune, et vous êtes des vieillards; c’est pourquoi je redoutais et je craignais de vous faire connaître ce que je sais.

Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.

7 Je disais: Les jours parleront, et le grand nombre des années donnera à connaître la sagesse.

Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.

8 Toutefois il y a un esprit qui est dans les hommes, et le souffle du Tout-puissant leur donne de l’intelligence:

Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.

9 Ce ne sont pas les grands qui sont sages, ni les anciens qui discernent ce qui est juste.

Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.

10 C’est pourquoi je dis: Écoute-moi; moi aussi je ferai connaître ce que je sais.

Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.

11 Voici, j’ai attendu vos paroles, j’ai écouté vos raisonnements, jusqu’à ce que vous ayez examiné le sujet;

Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden.

12 Je vous ai donné toute mon attention: et voici, il n’y a eu personne d’entre vous qui convainque Job, qui réponde à ses paroles, –

Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.

13 Afin que vous ne disiez pas: Nous avons trouvé la sagesse. Dieu le fera céder, et non pas l’homme.

Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.

14 Or il ne m’a pas adressé de discours, et je ne lui répondrai pas avec vos paroles.

Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte.

15 Ils ont été confondus, ils ne répondent plus; les paroles leur sont ôtées.

He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.

16 J’ai attendu, car ils ne parlaient plus, car ils se tenaient là, ils ne répondaient plus;

Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.

17 Je répondrai, moi aussi, à mon tour; je ferai connaître, moi aussi, ce que je sais;

Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.

18 Car je suis plein de paroles, l’esprit qui est au-dedans de moi me presse.

Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.

19 Voici, mon ventre est comme un vin qui n’a pas été ouvert; il éclate comme des outres neuves.

Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.

20 Je parlerai et je respirerai; j’ouvrirai mes lèvres et je répondrai;

Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.

21 Je ne ferai pas acception de personnes, et je ne flatterai aucun homme;

En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.

22 Car je ne sais pas flatter: celui qui m’a fait m’emporterait bientôt.

Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.