Job 31

1 J’ai fait alliance avec mes yeux: et comment aurais-je arrêté mes regards sur une vierge?

Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.

2 Et quelle aurait été d’en haut [ma] portion de la part de Dieu, et, des hauts lieux, [mon] héritage de la part du Tout-puissant?

Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?

3 La calamité n’est-elle pas pour l’inique, et le malheur pour ceux qui pratiquent le mal?

Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?

4 Lui, ne voit-il pas mon chemin, et ne compte-t-il point tous mes pas?

Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?

5 Si j’ai marché avec fausseté, si mes pieds se sont hâtés vers la fraude,

Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?

6 Qu’il me pèse dans la balance de justice, et Dieu reconnaîtra ma perfection.

Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.

7 Si mon pas s’est détourné du chemin, et si mon cœur a suivi mes yeux, et si quelque souillure s’est attachée à ma main,

Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,

8 Que je sème et qu’un autre mange, et que mes rejetons soient déracinés!…

Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.

9 Si mon cœur s’est laissé attirer vers une femme et que j’aie fait le guet à la porte de mon prochain,

Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,

10 Que ma femme tourne la meule pour un autre, et que d’autres se penchent sur elle;

Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;

11 Car c’est là une infamie, et une iniquité punissable par les juges:

Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;

12 Car c’est un feu qui dévore jusque dans l’abîme et qui détruirait par la racine tout mon revenu…

Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.

13 Si j’ai méprisé le droit de mon serviteur ou de ma servante quand ils contestaient avec moi,

Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,

14 Que ferais-je quand Dieu se lèverait? et s’il me visitait, que lui répondrais-je?

Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?

15 Celui qui m’a fait dans le sein de ma mère, ne les a-t-il pas faits [eux aussi], et un seul et même [Dieu] ne nous a-t-il pas formés dans la matrice?…

Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.

16 Si j’ai refusé aux misérables leur désir, si j’ai fait défaillir les yeux de la veuve;

Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?

17 Si j’ai mangé seul mon morceau, et que l’orphelin n’en ait pas mangé; –

Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?

18 Car dès ma jeunesse il m’a honoré comme un père, et dès le ventre de ma mère j’ai soutenu la [veuve]; …

Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.

19 Si j’ai vu quelqu’un périr faute de vêtement, et le pauvre manquer de couverture;

Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;

20 Si ses reins ne m’ont pas béni, et qu’il ne se soit pas réchauffé avec la toison de mes agneaux;

Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;

21 Si j’ai secoué ma main contre un orphelin, parce que je voyais mon appui dans la porte:

Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;

22 Que mon épaule se démette de sa jointure, et que mon bras cassé se détache de l’os!

Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.

23 Car la calamité de la part de Dieu m’était une frayeur, et devant sa grandeur je ne pouvais rien…

Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.

24 Si j’ai mis ma confiance dans l’or, si j’ai dit à l’or fin: C’est à toi que je me fie;

Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?

25 Si je me suis réjoui de ce que mes biens étaient grands, et de ce que ma main avait beaucoup acquis;

Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?

26 Si j’ai vu le soleil quand il brillait, et la lune quand elle marchait dans sa splendeur,

Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?

27 Et que mon cœur ait été séduit en secret, et que ma bouche ait embrassé ma main, –

Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?

28 Cela aussi serait une iniquité punissable par le juge, car j’aurais renié le Dieu qui est en haut; …

Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.

29 Si je me suis réjoui dans la calamité de celui qui me haïssait, si j’ai été ému de joie lorsque le malheur l’a trouvé; –

Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?

30 Même je n’ai pas permis à ma bouche de pécher, de demander sa vie par une exécration; …

Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.

31 Si les gens de ma tente n’ont pas dit: Qui trouvera quelqu’un qui n’ait pas été rassasié de la chair de ses bêtes? –

Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?

32 L’étranger ne passait pas la nuit dehors, j’ouvrais ma porte sur le chemin; …

Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.

33 Si j’ai couvert ma transgression comme Adam, en cachant mon iniquité dans mon sein,

Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?

34 Parce que je craignais la grande multitude, et que le mépris des familles me faisait peur, et que je sois resté dans le silence et ne sois pas sorti de ma porte…

Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?

35 Oh! si j’avais quelqu’un pour m’écouter! Voici ma signature. Que le Tout-puissant me réponde, et que ma partie adverse fasse un écrit!

Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;

36 Ne le porterais-je pas sur mon épaule? Ne le lierais-je pas sur moi comme une couronne?

Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.

37 Je lui déclarerais le nombre de mes pas; comme un prince je m’approcherais de lui…

Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.

38 Si ma terre crie contre moi, et que ses sillons pleurent ensemble,

Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;

39 Si j’en ai mangé le revenu sans argent, et que j’aie tourmenté à mort l’âme de ses possesseurs,

Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;

40 Que les épines croissent au lieu de froment, et l’ivraie au lieu d’orge! Les paroles de Job sont finies.

Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.