Job 21
1 Et Job répondit et dit:
Job vastasi ja sanoi:
2 Écoutez, écoutez mon discours, et cela tiendra lieu de vos consolations.
"Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!
3 Supportez-moi, et moi je parlerai, et après mes paroles, moque-toi!
Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
4 Ma plainte s’adresse-t-elle à un homme? Et pourquoi mon esprit ne serait-il pas à bout de patience?
Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
5 Tournez-vous vers moi, et soyez étonnés, et mettez la main sur la bouche.
Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
6 Quand je m’en souviens, je suis terrifié, et le frisson saisit ma chair:
Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
7 Pourquoi les méchants vivent-ils, deviennent-ils âgés, et croissent-ils même en force?
Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
8 Leur postérité s’établit devant eux, auprès d’eux, et leurs descendants devant leurs yeux.
Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
9 Leurs maisons sont en paix, loin de la frayeur, et la verge de Dieu n’est pas sur eux.
Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
10 Leur taureau engendre sans manquer, leur vache vêle et n’avorte pas.
Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
11 Ils font sortir leurs jeunes enfants comme un troupeau, et leurs enfants s’ébattent.
Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
12 Ils chantent au son du tambourin et de la harpe, et se réjouissent au son du chalumeau.
He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan. (Sheol h7585)
14 Et ils disent à Dieu: Retire-toi de nous, nous ne prenons pas plaisir à la connaissance de tes voies.
Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
15 Qu’est-ce que le Tout-puissant pour que nous le servions, et que nous profitera-t-il de nous adresser à lui?
Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'
16 Voici, leur bonheur n’est pas dans leur main. Loin de moi le conseil des méchants!
Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
17 Combien de fois la lampe des méchants s’éteint-elle, et leur calamité vient-elle sur eux, [et] leur distribue-t-Il des douleurs dans sa colère,
Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
18 [Et] sont-ils comme la paille devant le vent, et comme la balle chassée par la tempête?
Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
19 Dieu réserve à ses fils [la punition de] sa méchanceté: il la lui rend, et il le saura;
Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
20 Ses yeux verront sa calamité, et il boira de la fureur du Tout-puissant.
Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
21 Car quel plaisir [a-t-il] à sa maison après lui, quand le nombre de ses mois est tranché?
Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
22 Est-ce à Dieu qu’on enseignera la connaissance, quand c’est lui qui juge ceux qui sont haut élevés?
Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
23 L’un meurt en pleine vigueur, entièrement tranquille et à l’aise;
Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
24 Ses flancs sont garnis de graisse, et la moelle de ses os est abreuvée.
hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
25 Et l’autre meurt dans l’amertume de son âme et n’a jamais goûté le bonheur.
Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
26 Ils gisent ensemble sur la poussière, et les vers les couvrent.
Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
27 Voici, je connais vos pensées, et vos plans contre moi pour me faire violence.
Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
28 Car vous dites: Où est la maison du noble, et où la tente des demeures des méchants?
Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'
29 Ne l’avez-vous pas demandé à ceux qui passent par le chemin? Et n’avez-vous pas reconnu ce qui les distingue:
niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
30 Que le méchant est épargné pour le jour de la calamité, qu’ils sont emmenés au jour de la fureur?
että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
31 Qui lui dira en face sa voie? et ce qu’il a fait, qui le lui rendra?
Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
32 Il sera conduit dans un sépulcre, et sur le tertre il veillera.
Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
33 Les mottes de la vallée lui sont douces; et après lui tout homme suit à la file, et ceux qui l’ont précédé sont sans nombre.
Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
34 Et comment me consolez-vous avec de vaines [consolations]? Vos réponses restent perfides.
Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."
