Job 21
1 Et Job répondit et dit:
Job vastasi ja sanoi:
2 Écoutez, écoutez mon discours, et cela tiendra lieu de vos consolations.
Kuulkaat visusti minun puhettani, ja antakaat neuvoa teitänne.
3 Supportez-moi, et moi je parlerai, et après mes paroles, moque-toi!
Kärsikäät minua, että minä myös puhuisin: ja kuin minä puhunut olen, pilkkaa sitte.
4 Ma plainte s’adresse-t-elle à un homme? Et pourquoi mon esprit ne serait-il pas à bout de patience?
Puhunko minä ihmisen kanssa? miksi ei minun henkeni pitäisi tästä murehtiman?
5 Tournez-vous vers moi, et soyez étonnés, et mettez la main sur la bouche.
Katsokaat minun päälleni, ja hämmästykäät, ja pankaat kätenne suun eteen.
6 Quand je m’en souviens, je suis terrifié, et le frisson saisit ma chair:
Koska minä sitä ajattelen, niin minä peljästyn, ja vavistus tulee minun lihani päälle.
7 Pourquoi les méchants vivent-ils, deviennent-ils âgés, et croissent-ils même en force?
Miksi jumalattomat elävät, tulevat vanhaksi ja lisääntyvät tavarassa?
8 Leur postérité s’établit devant eux, auprès d’eux, et leurs descendants devant leurs yeux.
Heidän siemenensä on pysyväinen heidän ympärillänsä, ja heidän sikiänsä ovat läsnä heitä.
9 Leurs maisons sont en paix, loin de la frayeur, et la verge de Dieu n’est pas sur eux.
Heidän huoneensa ovat vapaat pelvosta, ja Jumalan vitsa ei ole heidän päällänsä.
10 Leur taureau engendre sans manquer, leur vache vêle et n’avorte pas.
Heidän sonninsa päästetään, ja ei käy väärin, heidän lehmänsä poikivat, ja ei ole hedelmättömät.
11 Ils font sortir leurs jeunes enfants comme un troupeau, et leurs enfants s’ébattent.
Heidän nuoret lapsensa käyvät ulos niinkuin lauma, ja heidän lapsensa hyppäävät.
12 Ils chantent au son du tambourin et de la harpe, et se réjouissent au son du chalumeau.
He riemuitsevat trumpuilla ja kanteleilla, ja iloitsevat huiluilla.
He vanhenevat hyvissä päivissä, ja menevät silmänräpäyksessä helvettiin. (Sheol h7585)
14 Et ils disent à Dieu: Retire-toi de nous, nous ne prenons pas plaisir à la connaissance de tes voies.
Jotka sanovat Jumalalle: mene pois meidän tyköämme; sillä emme tahdo tietää sinun tietäs.
15 Qu’est-ce que le Tout-puissant pour que nous le servions, et que nous profitera-t-il de nous adresser à lui?
Kuka on Kaikkivaltias, että meidän pitää häntä palveleman? eli mitä meidän siitä hyvää on, että me häntä rukoilemme?
16 Voici, leur bonheur n’est pas dans leur main. Loin de moi le conseil des méchants!
Mutta katso, heidän tavaransa ei ole heidän kädessänsä: jumalattomain neuvo pitää kaukana minusta oleman.
17 Combien de fois la lampe des méchants s’éteint-elle, et leur calamité vient-elle sur eux, [et] leur distribue-t-Il des douleurs dans sa colère,
Kuinka jumalattoman kynttilä sammuu, ja heidän kadotuksensa tulee heidän päällensä? Hänen pitää jakaman surkeutta vihassansa.
18 [Et] sont-ils comme la paille devant le vent, et comme la balle chassée par la tempête?
Heidän pitää oleman niinkuin korsi tuulessa, ja niinkuin akanat, jotka tuulispää vie salaisesti pois.
19 Dieu réserve à ses fils [la punition de] sa méchanceté: il la lui rend, et il le saura;
Jumala säästää hänen onnettomuutensa hänen lapsillensa; koska hän maksaa hänelle, silloin hänen pitää tietämän.
20 Ses yeux verront sa calamité, et il boira de la fureur du Tout-puissant.
Hänen silmänsä pitää näkemän hänen kadotuksensa, ja Kaikkivaltiaan vihasta pitää hänen juoman.
21 Car quel plaisir [a-t-il] à sa maison après lui, quand le nombre de ses mois est tranché?
Sillä mitä hän tottelee hänen huonettansa hänen jälkeensä? Ja hänen kuukauttensa luku tuskin tulee puolillensa.
22 Est-ce à Dieu qu’on enseignera la connaissance, quand c’est lui qui juge ceux qui sont haut élevés?
Kuka tahtoo opettaa Jumalaa, joka korkiatkin tuomitsee?
23 L’un meurt en pleine vigueur, entièrement tranquille et à l’aise;
Tämä kuolee vauraana ja terveenä, rikkaana ja onnellisena.
24 Ses flancs sont garnis de graisse, et la moelle de ses os est abreuvée.
Hänen piimäastiansa ovat täynnä rieskaa, ja hänen luunsa ovat täynnä ydintä.
25 Et l’autre meurt dans l’amertume de son âme et n’a jamais goûté le bonheur.
Mutta toinen kuolee murheellisella mielellä, ja ei koskaan syönyt ilossa.
26 Ils gisent ensemble sur la poussière, et les vers les couvrent.
Ja he makaavat ynnä maassa, ja madot peittävät heidät.
27 Voici, je connais vos pensées, et vos plans contre moi pour me faire violence.
Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja teidän väärän aivoituksenne minua vastaan.
28 Car vous dites: Où est la maison du noble, et où la tente des demeures des méchants?
Sillä te sanotte: kussa ruhtinaan huone on? ja kussa ovat majat, joissa jumalattomat asuiva?
29 Ne l’avez-vous pas demandé à ceux qui passent par le chemin? Et n’avez-vous pas reconnu ce qui les distingue:
Ettekö ole tutkineet vaeltavaisilta? ja ettekö tiedä hänen merkkejänsä?
30 Que le méchant est épargné pour le jour de la calamité, qu’ils sont emmenés au jour de la fureur?
Sillä paha säästetään kadotuksen päivään, ja hän pysyy hamaan vihan päivään asti.
31 Qui lui dira en face sa voie? et ce qu’il a fait, qui le lui rendra?
Kuka sanoo hänen edessänsä hänen tiensä? ja kuka kostaa hänelle sen minkä hän tehnyt on?
32 Il sera conduit dans un sépulcre, et sur le tertre il veillera.
Mutta hän viedään hautaan, ja täytyy joukossa pysyä.
33 Les mottes de la vallée lui sont douces; et après lui tout homme suit à la file, et ceux qui l’ont précédé sont sans nombre.
Ojan multa kelpasi hänelle, ja kaikki ihmiset viedään hänen perässänsä; ja ne jotka ovat hänen edellänsä olleet, ovat epälukuiset.
34 Et comment me consolez-vous avec de vaines [consolations]? Vos réponses restent perfides.
Miksi te minua lohdutatte turhaan? ja teidän vastauksenne löydetään vääräksi.
