Job 14

1 L’homme né de femme est de peu de jours et rassasié de trouble;

"Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,

2 Il sort comme une fleur, et il est fauché; il s’enfuit comme une ombre, et il ne dure pas.

kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.

3 Pourtant, sur lui tu ouvres tes yeux, et tu me fais venir en jugement avec toi!

Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!

4 Qui est-ce qui tirera de l’impur un [homme] pur? Pas un!

Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.

5 Si ses jours sont déterminés, si le nombre de ses mois est par-devers toi, si tu lui as posé ses limites, qu’il ne doit pas dépasser,

Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.

6 Détourne de lui ton regard, et il aura du repos, jusqu’à ce que, comme un mercenaire, il achève sa journée;

Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.

7 Car il y a de l’espoir pour un arbre: s’il est coupé, il repoussera encore, et ses rejetons ne cesseront pas.

Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.

8 Si sa racine vieillit dans la terre, et si son tronc meurt dans la poussière,

Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,

9 À l’odeur de l’eau il poussera, et il fera des branches comme un jeune plant;

niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.

10 Mais l’homme meurt et gît là; l’homme expire, et où est-il?

Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?

11 Les eaux s’en vont du lac; et la rivière tarit et sèche:

Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;

12 Ainsi l’homme se couche et ne se relève pas: jusqu’à ce qu’il n’y ait plus de cieux, ils ne s’éveillent pas, et ils ne se réveillent pas de leur sommeil.

niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.

13 Oh! si tu voulais me cacher dans le shéol, me tenir caché jusqu’à ce que ta colère se détourne, me fixer un temps arrêté, et puis te souvenir de moi, – (Sheol h7585)

Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua! (Sheol h7585)

14 (Si un homme meurt, revivra-t-il?) tous les jours de ma détresse, j’attendrais jusqu’à ce que mon état vienne à changer:

Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.

15 Tu appellerais, et moi je te répondrais; ton désir serait tourné vers l’œuvre de tes mains;

Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.

16 Car maintenant tu comptes mes pas: ne veilles-tu pas sur mon péché?

Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;

17 Ma transgression est scellée dans un sac, et [dans tes pensées] tu ajoutes à mon iniquité.

rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.

18 Mais une montagne qui s’éboule est réduite en poussière, et le rocher est transporté de son lieu;

Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,

19 Les eaux usent les pierres, leur débordement emporte la poussière de la terre: ainsi tu fais périr l’espoir de l’homme.

vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon.

20 Tu le domines pour toujours, et il s’en va; tu changes sa face, et tu le renvoies.

Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.

21 Ses fils sont honorés, et il ne le sait pas; ils sont abaissés, et il ne s’en aperçoit pas.

Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan-ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi-ei hän heitä huomaa.

22 Sa chair ne souffre que pour lui-même, et son âme ne mène deuil que sur lui-même.

Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."