Psaumes 78
1 Cantique d'Asaph. Ecoute, ô mon peuple, mon enseignement; prête l'oreille aux paroles de ma bouche.
Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
2 Je vais ouvrir ma bouche pour dire des sentences, je publierai les mystères des temps anciens.
Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
3 Ce que nous avons entendu, ce que nous avons appris, ce que nos pères nous ont raconté,
Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
4 nous ne le cacherons pas à leurs enfants; nous dirons à la génération future les louanges de Yahweh, et sa puissance, et les prodiges qu'il a opérés.
sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
5 Il a mis une règle en Jacob, il a établi une loi en Israël, qu'il a enjoint à nos pères d'apprendre à leurs enfants,
Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
6 pour qu'elles soient connues des générations suivantes, des enfants qui naîtraient et qui se lèveraient, pour les raconter à leur tour à leurs enfants.
että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
7 Ainsi ils mettraient en Dieu leur confiance, ils n'oublieraient point les œuvres de Dieu, et ils observeraient ses préceptes;
Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
8 ils ne seraient point, comme leurs pères, une race indocile et rebelle, une race au cœur volage, dont l'esprit n'est pas fidèle à Dieu.
Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
9 Les fils d'Ephraïm, archers habiles à tirer de l'arc, ont tourné le dos au jour du combat;
Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
10 ils n'ont pas gardé l'alliance de Dieu, ils ont refusé de marcher selon sa loi;
Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
11 ils ont mis en oubli ses grandes œuvres, et les merveilles qu'il leur avait montrées.
vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
12 Devant leurs pères, il avait fait des prodiges, au pays de l'Egypte, dans les campagnes de Tanis.
Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
13 Il ouvrit la mer pour les faire passer; Il retint les eaux dressées comme un monceau
Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
14 Il les conduisit le jour par la nuée, et toute la nuit par un feu brillant.
Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
15 Il fendit les rochers dans le désert, et il donna à boire comme des flots abondants.
Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
16 Du rocher il fit jaillir des ruisseaux, et couler l'eau par torrents.
Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
17 Mais ils continuèrent de pécher contre lui, de se révolter contre le Très-Haut dans le désert.
Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
18 Ils tentèrent Dieu dans leur cœur, en demandant de la nourriture selon leur convoitise.
He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
19 Ils parlèrent contre Dieu et dirent: " Dieu pourra-t-il dresser une table dans le désert?
Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?
20 Voici qu'il a frappé le rocher, et des eaux ont coulé, et des torrents se sont répandus; pourra-t-il aussi nous donner du pain ou bien procurer de la viande à son peuple? "
Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"
21 Yahweh entendit et il fut irrité, un feu s'alluma contre Jacob, et la colère s'éleva contre Israël,
Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
22 parce qu'ils n'avaient pas eu foi en Dieu et n'avaient pas espéré en son secours.
koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
23 Cependant il commanda aux nuées d'en haut, et il ouvrit les portes du ciel;
Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
24 il fit pleuvoir sur eux la manne pour les nourrir, et leur donna le froment du ciel.
hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
25 Chacun mangea le pain des forts, Il leur envoya de la nourriture à satiété.
Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
26 Il fit souffler dans le ciel le vent d'orient, il amena par sa puissance le vent du midi;
Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
27 il fit pleuvoir sur eux la viande comme de la poussière, et les oiseaux ailés comme le sable des mers.
hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
28 Il les fit tomber au milieu de leur camp, autour de leurs tentes.
hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
29 Ils mangèrent et se rassasièrent à l'excès; Dieu leur donna ce qu'ils avaient désiré.
Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
30 Ils n'avaient pas encore satisfait leur convoitise, et leur nourriture était encore à leur bouche,
Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
31 quand la colère de Dieu s'éleva contre eux; il frappa de mort les mieux repus, il abattit les jeunes hommes d'Israël.
kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
32 Après tout cela, ils péchèrent encore, et n'eurent pas foi dans ses prodiges.
Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
33 Alors il dissipa leurs jours comme un souffle, et leurs années par une fin soudaine.
Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
34 Quand il les frappait de mort, ils le cherchaient, ils revenaient, empressés à retrouver Dieu,
Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
35 ils se rappelaient que Dieu était leur rocher, et le Dieu Très-Haut leur libérateur.
He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
36 Mais ils le trompaient par leurs paroles, et leur langue lui mentait;
Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
37 leur cœur n'était pas ferme avec lui, ils n'étaient pas fidèles à son alliance.
sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
38 Mais lui est miséricordieux: il pardonne le péché et ne détruit pas; souvent il retint sa colère, et ne se livra pas à toute sa fureur.
Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
39 Il se souvenait qu'ils n'étaient que chair, un souffle qui s'en va et ne revient plus.
Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
40 Que de fois ils se révoltèrent contre lui dans le désert, ils l'irritèrent dans la solitude!
Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
41 Ils ne cessèrent de tenter Dieu et de provoquer le Saint d'Israël.
Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
42 Ils ne se souvinrent plus de sa puissance, du jour où il les délivra de l'oppresseur,
He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
43 où il montra ses prodiges en Egypte, ses actions merveilleuses dans les campagnes de Tanis.
jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
44 Il changea leurs fleuves en sang, et ils ne purent boire à leurs ruisseaux.
muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
45 Il envoya contre eux le moucheron qui les dévora, et la grenouille qui les fit périr.
lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
46 Il livra leurs récoltes à la sauterelle, le produit de leur travail à ses essaims.
antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
47 Il détruisit leurs vignes par la grêle, et leurs sycomores par les grêlons.
hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
48 Il abandonna leur bétail à la grêle, et leurs troupeaux aux coups de la foudre.
antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
49 Il déchaîna contre eux le feu de son courroux, la fureur, la rage et la détresse, toute une armée d'anges de malheur.
Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
50 Il donna libre carrière à sa colère, il ne sauva pas leur âme de la mort, il livra leur vie à la destruction.
Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
51 Il frappa tous les premiers-nés en Egypte, les prémices de la force sous les tentes de Cham.
Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
52 Il fit partir son peuple comme des brebis, il les mena comme un troupeau dans le désert.
Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
53 Il les dirigea sûrement, sans qu'ils eussent rien à craindre, et la mer engloutit leurs ennemis.
Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
54 Il les fit arriver jusqu'à sa frontière sainte, jusqu'à la montagne que sa droite a conquise.
Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
55 Il chassa les nations devant eux, leur assigna par le sort leur part d'héritage, et fit habiter dans leurs tentes les tribus d'Israël.
Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
56 Cependant ils ont encore tenté et provoqué le Dieu Très-Haut, et ils n'ont pas observé ses ordonnances.
Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
57 Ils se sont détournés et ont été infidèles comme leurs pères, ils se sont détournés comme un arc trompeur.
vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
58 Ils l'ont irrité par leurs hauts lieux, ils ont excité sa jalousie par leurs idoles.
He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
59 Dieu entendit et s'indigna, il prit Israël en grande aversion.
Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
60 Il dédaigna la demeure de Silo, la tente où il habitait parmi les hommes.
Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
61 Il livra sa force à la captivité, et sa majesté aux mains de l'ennemi.
Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
62 Il abandonna son peuple au glaive, et il s'indigna contre son héritage.
Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
63 Le feu dévora ses jeunes hommes, et ses vierges n'entendirent point le chant nuptial.
Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
64 Ses prêtres tombèrent par l'épée, et ses veuves ne se lamentèrent point.
Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
65 Le Seigneur se réveilla, comme un homme endormi, pareil au guerrier subjugué par le vin.
Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
66 Il frappa ses ennemis par derrière, il leur infligea une honte éternelle.
Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
67 Mais il prit en aversion la tente de Joseph, et il répudia la tribu d'Ephraïm.
Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
68 Il choisit la tribu de Juda, la montagne de Sion qu'il aimait.
vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
69 Et il bâtit son sanctuaire comme les hauteurs du ciel, comme la terre qu'il a fondée pour toujours.
Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
70 Il choisit David, son serviteur, et le tira des bergeries;
Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
71 Il le prit derrière les brebis mères, pour paître Jacob, son peuple, et Israël, son héritage.
Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
72 Et David les guida dans la droiture de son cœur, et il les conduisit d'une main habile.
Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.
