Psaumes 65

1 Au maître de chant. Psaume de David. Cantique. À toi est due la louange, ô Dieu, dans Sion; c’est en ton honneur qu’on accomplit les vœux.

Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi, laulu. Jumala, hiljaisuudessa kiitetään sinua Siionissa, ja sinulle täytetään lupaus.

2 Ô toi, qui écoutes la prière, tous les hommes viennent à toi.

Sinä kuulet rukouksen: sinun tykösi tulee kaikki liha.

3 Un amas d’iniquités pesait sur moi: tu pardonnes nos transgressions.

Minun syntivelkani ovat ylen raskaat, mutta sinä annat anteeksi meidän rikoksemme.

4 Heureux celui que tu choisis et que tu rapproches de toi, pour qu’il habite dans tes parvis! Puissions-nous être rassasiés des biens de ta maison, de ton saint temple!

Autuas se, jonka sinä valitset ja otat tykösi, esikartanoissasi asumaan! Salli meidän tulla ravituiksi sinun huoneesi hyvyydellä, sinun temppelisi pyhyydellä.

5 Par des prodiges, tu nous exauces dans ta justice, Dieu de notre salut, espoir des extrémités de la terre, et des mers lointaines.

Ihmeellisillä teoilla sinä vastaat meille vanhurskaudessa, sinä, meidän autuutemme Jumala, sinä, kaikkien maan äärten ja kaukaisen meren turva,

6 — Il affermit les montagnes par sa force, il est ceint de sa puissance;

joka voimallasi vahvistat vuoret ja olet vyötetty väkevyydellä;

7 il apaise la fureur des mers, la fureur de leurs flots, et le tumulte des peuples. —

sinä, joka asetat merten pauhinan ja niiden aaltojen pauhinan ja kansojen metelin,

8 Les habitants des pays lointains craignent devant tes prodiges, tu réjouis les extrémités, l’Orient et l’Occident.

niin että ne, jotka niiden äärillä asuvat, hämmästyvät sinun ihmeitäsi; aamun ja ehtoon ääret sinä täytät riemulla.

9 Tu as visité la terre pour lui donner l’abondance, tu la combles de richesses; la source divine est remplie d’eau: tu prépares le blé, quand tu la fertilises ainsi.

Sinä pidät maasta huolen, kastelet sen runsaasti, sinä teet sen ylen rikkaaksi. Jumalan virta on vettä täynnä. Sinä valmistat heidän viljansa, sillä niin sinä valmistat maan.

10 Arrosant ses sillons, aplanissant ses mottes, tu l’amollis par des ondées, tu bénis ses germes.

Sinä kastelet sen vaot, sinä muhennat sen multapaakut, sadekuuroilla sinä sen pehmität ja siunaat sen laihon.

11 Tu couronnes l’année de tes bienfaits, sur tes pas ruisselle la graisse.

Sinä kaunistat vuoden hyvyydelläsi, ja sinun askeleesi tiukkuvat lihavuutta.

12 Les pâturages du désert sont abreuvés, et les collines se revêtent d’allégresse.

Erämaan laitumet tiukkuvat, ja kukkulat vyöttäytyvät riemuun.

13 Les prairies se couvrent de troupeaux, et les vallées se parent d’épis; tout se réjouit et chante.

Kedot verhoutuvat lammaslaumoihin, ja vilja peittää laaksot. Riemuitaan ja lauletaan!