Psaumes 60

1 Au maître de chant. Sur le Lys du témoignage. Hymne de David, à enseigner. Lorsqu'il fit la guerre aux Syriens de Mésopotamie et aux Syriens de Soba, et que Joab revint et battit Edom dans la vallée du Sel, lui tuant douze mille hommes. O Dieu, tu nous as rejetés, tu nous as dispersés: tu étais irrité: rends-nous ta faveur!

Davidin kultainen kappale, edelläveisaajalle, kultaisesta seppeleen kukkaisesta opettamaan, Kuin hän oli sotinut Syrialaisten kanssa Mesopotamiasta, ja Zoban Syrialaisten kanssa; kuin Joab palasi, ja löi Suolalaaksossa kaksitoistakymmentä tuhatta Edomilaista. Jumala, sinä joka olet meitä lykännyt pois, hajoittanut meitä ja ollut vihainen, palaja taas meidän tykömme.

2 Tu as ébranlé le pays, tu l'as déchiré: répare ses brèches, car il chancelle!

Sinä joka maan liikuttanut ja halaissut olet, paranna hänen rakonsa, joka niin haljennut on.

3 Tu as fait voir à ton peuple de rudes épreuves, tu nous as fait boire un vin de vertige.

Sinä olet kansalles kovuutta osoittanut, ja meitä kompastuksen viinalla juottanut.

4 Mais tu as donné à ceux qui te craignent une bannière, afin qu'elle s'élève à cause de ta vérité. — Séla.

Sinä annoit lipun niille, jotka sinua pelkäävät, jolla he itsensä ojensivat ylös, totuuden tähden, (Sela)

5 Afin que tes bien-aimés soient délivrés, sauve par ta droite, et exauce-moi.

Että sinun ystäväs vapahdetuksi tulisivat: niin auta nyt oikialla kädelläs, ja kuule meidän rukouksemme.

6 Dieu a parlé dans sa sainteté: " Je tressaillirai de joie. J'aurai Sichem en partage, et je mesurerai la vallée de Succoth.

Jumala on puhunut pyhässänsä, siitä minä iloitsen: minä tahdon jakaa Sikemin ja mitata Sukkotin laakson.

7 Galaad est à moi, à moi Manassé! Ephraïm est l'armure de ma tête, et Juda mon sceptre.

Gilead on minun, minun on Manasse, Ephrain on minun pääni voima: Juuda on minulle lainopettaja.

8 Moab est le bassin où je me lave; sur Edom je jette ma sandale; terre des Philistins, pousse des acclamations en mon honneur! "

Moab on minun pesinpatani, Edomin ylitse heitän minä kenkäni: sinä Philistea, iloitse minusta.

9 Qui me mènera à la ville forte? Qui me conduira à Edom?

Kuka vie minun vahvaan kaupunkiin? kuka johdattaa minun Edomiin?

10 N'est-ce pas toi, ô Dieu, qui nous avais rejetés, ô Dieu, qui ne sortais plus avec nos armées?

Etkös sinä, Jumala, joka meitä lykkäsit pois? ja etkö sinä, Jumala, lähde ulos meidän sotaväkemme kanssa?

11 Prête-nous ton secours contre l'oppresseur! Le secours de l'homme n'est que vanité.

Saata meille apu tuskasta; sillä ihmisten apu on turha.

12 Avec Dieu nous accomplirons des exploits; il écrasera nos ennemis.

Jumalassa tahdomme me voimalliset työt tehdä: ja hän tallaa alas meidän vihollisemme.