Psaumes 109
1 Au maître de chant. Psaume de David. Dieu de ma louange, ne garde pas le silence!
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene.
2 Car la bouche du méchant, la bouche du perfide, s'ouvre contre moi. Ils parlent contre moi avec une langue de mensonge,
Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä,
3 ils m'assiègent de paroles haineuses, et ils me font la guerre sans motif.
Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä.
4 En retour de mon affection, ils me combattent, et moi, je ne fais que prier.
Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen.
5 Ils me rendent le mal pour le bien, et la haine pour l'amour.
He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä.
6 Mets-le au pouvoir d'un méchant, et que l'accusateur se tienne à sa droite!
Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä.
7 Quand on le jugera, qu'il sorte coupable, et que sa prière soit réputée péché!
Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti.
8 Que ses jours soient abrégés, et qu'un autre prenne sa charge!
Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen.
9 Que ses enfants deviennent orphelins, que son épouse soit veuve!
Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski.
10 Que ses enfants soient vagabonds et mendiants, cherchant leur pain loin de leurs maisons en ruines!
Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä.
11 Que le créancier s'empare de tout ce qui est à lui, et que les étrangers pillent ce qu'il a gagné par son travail!
Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä.
12 Qu'il n'ait personne qui lui garde son affection, que nul n'ait pitié de ses orphelins!
Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa.
13 Que ses descendants soient voués à la ruine, et que leur nom soit effacé à la seconde génération!
Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.
14 Que l'iniquité de ses pères reste en souvenir devant Yahweh, et que la faute de leur mère ne soit point effacée!
Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois.
15 Qu'elles soient toujours devant Yahweh, et qu'il retranche de la terre leur mémoire!
Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,
16 Parce qu'il ne s'est pas souvenu d'exercer la miséricorde, parce qu'il a persécuté le malheureux et l'indigent, et l'homme au cœur brisé pour le faire mourir.
Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa.
17 Il aimait la malédiction: elle tombe sur lui; il dédaignait la bénédiction: elle s'éloigne de lui.
Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman.
18 Il s'est revêtu de la malédiction comme d'un vêtement; comme l'eau elle entre au-dedans de lui, et comme l'huile elle pénètre dans ses os.
Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
19 Qu'elle soit pour lui le vêtement qui l'enveloppe, la ceinture qui ne cesse de l'entourer!
Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.
20 Tel soit, de la part de Yahweh le salaire de mes adversaires, et de ceux qui parlent méchamment contre moi.
Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.
21 Et toi, Seigneur Yahweh, prends ma défense à cause de ton nom; dans ta grande bonté, délivre-moi.
Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua.
22 Car je suis malheureux et indigent, et mon cœur est blessé au-dedans de moi.
Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa.
23 Je m'en vais comme l'ombre à son déclin, je suis emporté comme la sauterelle.
Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.
24 A force de jeûne mes genoux chancellent, et mon corps est épuisé de maigreur.
Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.
25 Je suis pour eux un objet d'opprobre; ils me regardent et branlent de la tête.
Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat.
26 Secours-moi, Yahweh, mon Dieu! Sauve-moi dans ta bonté!
Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä,
27 Qu'ils sachent que c'est ta main, que c'est toi, Yahweh, qui l'a fait!
Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet.
28 Eux, ils maudissent; mais toi, tu béniras; ils se lèvent, mais ils seront confondus, et ton serviteur sera dans la joie.
Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan.
29 Mes adversaires seront revêtus d'ignominie, ils seront enveloppés de leur honte comme d'un manteau.
Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella.
30 Mes lèvres loueront hautement Yahweh; je le célébrerai au milieu de la multitude;
Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa.
31 car il se tient à la droite du pauvre, pour le sauver de ceux qui le condamnent.
Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.
