Lamentations 5
1 Souviens-toi, Yahweh, de ce qui nous est arrivé, regarde et vois notre opprobre.
Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
2 Notre héritage a passé à des étrangers, nos maisons à des inconnus.
Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
3 Nous sommes orphelins, sans père; nos mères sont comme des veuves.
Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
4 Nous buvons notre eau à prix d’argent, le bois ne nous vient que pour un salaire.
Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
5 Nos persécuteurs nous pressent par derrière; nous sommes épuisés; plus de repos pour nous.
kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
6 Nous tendons la main vers l’Égypte, et vers l’Assyrie, pour nous rassasier de pain.
Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
7 Nos pères ont péché, ils ne sont plus; et nous, nous portons leurs iniquités!
Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
8 Des esclaves dominent sur nous; personne ne nous délivre de leurs mains.
Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
9 Nous acquérons notre pain au péril de notre vie; devant l’épée du désert.
Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
10 Notre peau est brûlante comme un four, par suite des ardeurs de la faim.
Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
11 Ils ont déshonoré les femmes dans Sion, les vierges dans les villes de Juda.
He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
12 Des chefs ont été pendus par leurs mains; la face des vieillards n’a pas été respectée.
Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
13 Des adolescents ont porté la meule; des enfants ont chancelé, chargés de bois.
Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
14 Les vieillards ont cessé d’aller à la porte; les jeunes gens, de jouer de leur lyre.
Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
15 La joie de nos cœurs a cessé, nos danses sont changées en deuil.
Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
16 La couronne de notre tête est tombée; oui, malheur à nous, car nous avons péché!
Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
17 Voici pourquoi notre cœur est malade, pourquoi nos yeux sont obscurcis:
Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
18 c’est parce que la montagne de Sion est désolée, et que les chacals s’y promènent.
Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
19 Toi, Yahweh, tu sièges éternellement; ton trône subsiste d’âge en âge!
Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
20 Pourquoi nous oublierais-tu à jamais, nous abandonnerais-tu pour de si longs jours?
Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
21 Fais-nous revenir à toi, Yahweh, et nous reviendrons; renouvelle nos jours comme autrefois.
Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
22 Car nous aurais-tu entièrement rejetés, serais-tu irrité contre nous sans mesure?
Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
