< Job 8 >
1 Alors Baldad de Suhé prit la parole et dit:
Niin vastasi Bildad Suasta ja sanoi:
2 Jusques à quand tiendras-tu ces discours, et tes paroles seront-elles comme un souffle de tempête?
Kuinka kauvan sinä tahdot näitä puhua? ja sinun suus puheet ovat niinkuin väkevä tuuli?
3 Est-ce que Dieu fait fléchir le droit, ou bien le Tout-Puissant renverse-t-il la justice?
Väärinkö Jumala tuomitsee, eli rikkooko Kaikkivaltias oikeuden?
4 Si tes fils ont péché contre lui, il les a livrés aux mains de leur iniquité.
Jos poikas ovat syntiä tehneet hänen edessänsä, niin hän on hyljännyt heitä heidän pahain tekoinsa tähden.
5 Pour toi, si tu as recours à Dieu, si tu implores le Tout-Puissant,
Mutta jos sinä aikanansa etsit Jumalaa, ja rukoilet Kaikkivaltiasta hartaasti,
6 si tu es droit et pur, alors il veillera sur toi, il rendra le bonheur à la demeure de ta justice;
Ja jos sinä olet puhdas ja hyvä, niin hän herättää sinun, ja taas tekee rauhalliseksi hurskautes majan.
7 ton premier état semblera peu de chose, tant le second sera florissant.
Ja kussa sinulla oli ennen vähä, pitää tästedes sinulle sangen paljon lisääntymän.
8 Interroge les générations passées, sois attentif à l'expérience des pères: —
Sillä kysy nyt entisiltä sukukunnilta, ja rupee kysymään heidän isiltänsä.
9 car nous sommes d'hier, et nous ne savons rien, nos jours sur la terre passent comme l'ombre; —
Sillä me olemme niinkuin eilen tulleet, ja emme mitään tiedä: meidän elämämme on niinkuin varjo maan päällä.
10 ne vont-ils pas t'enseigner, te parler, et de leur cœur tirer des sentences:
Heidän pitää opettaman sinua, ja sanoman sinulle, ja tuoman puheensa edes sydämestänsä.
11 « Le papyrus croît-il en dehors des marais? Le jonc s'élève-t-il sans eau?
Kasvaako kaisla, ellei seiso loassa? eli kasvaako ruoho ilman vettä?
12 Encore tendre, sans qu'on le coupe, il sèche avant toute herbe.
Koska se vielä kukoistaa ennenkuin se niitetään, kuivettuu se ennenkuin heinä korjataan.
13 Telles sont les voies de tous ceux qui oublient Dieu; l'espérance de l'impie périra.
Niin käy kaikkein niiden, jotka Jumalan unhottavat, ja ulkokullattuin toivo katoo.
14 Sa confiance sera brisée; son assurance ressemble à la toile de l'araignée.
Sillä hänen toivonsa tulee tyhjäksi, ja hänen uskalluksensa niinkuin hämähäkin verkko.
15 Il s'appuie sur sa maison, et elle ne tient pas; il s'y attache, et elle ne reste pas debout.
Hän luottaa huoneensa päälle, ja ei se pidä seisoman; hän turvaa siihen, ja ei se pidä pysyväinen oleman.
16 Il est plein de vigueur, au soleil, ses rameaux s'étendent sur son jardin,
Se viheriöitsee kyllä ennen auringon nousemaa, ja sen heikot oksat kasvavat hänen yrttitarhassansa.
17 ses racines s'entrelacent parmi les pierres, il plonge jusqu'aux profondeurs du roc.
Hänen juurensa seisoo paksuna lähteen tykönä, ja huoneet kivien päällä.
18 Si Dieu l'arrache de sa place, sa place le renie: Je ne t'ai jamais vu.
Mutta koska hän nielee sen paikastansa, kieltää hän sen, niinkuin ei olis nähnytkään sitä.
19 C'est là que sa joie se termine, et du même sol d'autres s'élèveront après lui. »
Katso, tämä on hänen menonsa riemu; ja toiset taas kasvavat tuhasta.
20 Non, Dieu ne rejette pas l'innocent, il ne prend pas la main des malfaiteurs.
Sentähden katso, ei Jumala hyviä hylkää, eikä vahvista pahain kättä,
21 Il remplira ta bouche d'éclats de rire, et mettra sur tes lèvres des chants d'allégresse.
Siihen asti että sinun suus naurulla täytetään ja huules riemulla.
22 Tes ennemis seront couverts de honte, et la tente des méchants disparaîtra.
Mutta ne jotka sinua vihaavat, pitää häpiään tuleman; ja jumalattomain asuinsia ei pidä pysyväinen oleman.