< Job 32 >

1 Ces trois hommes cessèrent de répondre à Job, parce qu'il persistait à se regarder comme juste.
Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.
2 Alors s'alluma la colère d'Eliu, fils de Barachel le Bouzite, de la famille de Ram. Sa colère s'alluma contre Job, parce qu'il se prétendait plus juste que Dieu.
Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,
3 Elle s'alluma aussi contre ses trois amis, parce qu'ils n'avaient pas trouvé de bonnes réponse à lui faire et que néanmoins ils condamnaient Job.
Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.
4 Comme ils étaient plus âgés que lui, Eliu avait attendu pour parler à Job.
Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.
5 Mais voyant qu'il n'y avait plus de réponse dans la bouche de ces trois hommes, il s'enflamma de colère.
Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.
6 Alors Eliu, fils de Barachel le Bouzite, prit la parole et dit: Je suis jeune et vous êtes des vieillards; c'est pourquoi j'étais effrayé et je redoutais de vous faire connaître mon sentiment.
Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.
7 Je me disais: « Les jours parleront, les nombreuses années révéleront la sagesse. »
Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.
8 Mais c'est l'esprit mis dans l'homme, le souffle du Tout-Puissant qui lui donne l'intelligence.
Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.
9 Ce n'est pas l'âge qui donne la sagesse, ce n'est pas la vieillesse qui discerne la justice.
Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.
10 Voilà pourquoi je dis: « Écoutez-moi; je vais, moi aussi, exposer ma pensée. »
Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.
11 J'ai attendu tant que vous parliez, j'ai prêté l'oreille à vos raisonnements, jusqu'à la fin de vos débats.
Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden.
12 Je vous ai suivis attentivement, et nul n'a convaincu Job, nul d'entre vous n'a réfuté ses paroles.
Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.
13 Ne dites pas: « Nous avons trouvé la sagesse; c'est Dieu qui le frappe, et non pas l'homme. »
Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.
14 Il n'a pas dirigé contre moi ses discours, mais ce n'est pas avec vos paroles que je lui répondrai.
Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte.
15 Les voilà interdits; ils ne répondent rien; la parole leur fait défaut.
He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.
16 J'ai attendu qu'ils eussent fini de parler, qu'ils restassent muets et sans réponse.
Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.
17 C'est à mon tour de parler à présent; je veux dire aussi ce que je pense.
Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.
18 Car je suis plein de discours, l'esprit qui est en moi m'oppresse.
Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.
19 Mon cœur est comme un vin renfermé, comme une outre remplie de vin nouveau qui va éclater.
Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.
20 Que je parle donc, afin de respirer à l'aise, que mes lèvres s'ouvrent pour répondre!
Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.
21 Je ne veux faire acception de personne, je ne flatterai qui que ce soit.
En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.
22 Car je ne sais pas flatter; autrement mon Créateur m'enlèverait sur-le-champ.
Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.

< Job 32 >