Job 31

1 J’avais fait un pacte avec mes yeux, et comment aurais-je arrêté mes regards sur une vierge. —

Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.

2 Quelle part, me disais-je, Dieu me réserverait-il d’en haut? Quel sort le Tout-Puissant me ferait-il de son ciel?

Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?

3 La ruine n’est-elle pas pour le méchant, et le malheur pour les artisans d’iniquité?

Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?

4 Dieu ne connaît-il pas mes voies, ne compte-t-il pas tous mes pas?

Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?

5 Si j’ai marché dans le sentier du mensonge, si mon pied a couru après la fraude, —

Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?

6 que Dieu me pèse dans de justes balances, et il reconnaîtra mon innocence!

Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.

7 Si mes pas se sont écartés du droit chemin, si mon cœur a suivi mes yeux, si quelque souillure s’est attachée à mes mains, —

Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,

8 que je sème, et qu’un autre mange, que mes rejetons soient déracinés!

Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.

9 Si mon cœur a été séduit par une femme, si j’ai fait le guet à la porte de mon prochain, —

Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,

10 que ma femme tourne la meule pour un autre, que des étrangers la déshonorent!

Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;

11 Car c’est là un crime horrible, un forfait que punissent les juges;

Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;

12 un feu qui dévore jusqu’à la ruine, qui aurait détruit tous mes biens.

Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.

13 Si j’ai méconnu le droit de mon serviteur ou de ma servante, quand ils étaient en contestation avec moi: —

Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,

14 Que faire, quand Dieu se lèvera? Au jour de sa visite, que lui répondrai-je?

Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?

15 Celui qui m’a fait dans le sein de ma mère ne l’a-t-il pas fait aussi? Un même Créateur ne nous a-t-il pas formés?

Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.

16 Si j’ai refusé aux pauvres ce qu’ils désiraient, si j’ai fait languir les yeux de la veuve,

Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?

17 si j’ai mangé seul mon morceau de pain, sans que l’orphelin en ait eu sa part: —

Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?

18 dès mon enfance il m’a gardé comme un père; dès ma naissance il a guidé mes pas.

Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.

19 Si j’ai vu le malheureux périr sans vêtements, l’indigent manquer de couverture,

Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;

20 sans que ses reins m’aient béni, sans que la toison de mes agneaux l’ait réchauffé;

Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;

21 si j’ai levé la main contre l’orphelin, parce que je me voyais un appui dans les juges, —

Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;

22 que mon épaule se détache du tronc, que mon bras soit arraché de l’humérus.

Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.

23 Car je crains la vengeance de Dieu, et devant sa majesté je ne puis subsister.

Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.

24 Si j’ai mis dans l’or mon assurance, si j’ai dit à l’or pur: « Tu es mon espoir; »

Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?

25 si je me suis réjoui de l’abondance de mes biens, des trésors amassés par mes mains;

Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?

26 si, en voyant le soleil jeter ses feux, et la lune s’avancer dans sa splendeur,

Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?

27 mon cœur s’est laissé séduire en secret, si ma main s’est portée à ma bouche, —

Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?

28 c’est là encore un crime que punit le juge; j’aurais renié le Dieu très-haut.

Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.

29 Si j’ai été joyeux de la ruine de mon ennemi, si j’ai tressailli d’allégresse quand le malheur l’a frappé: —

Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?

30 Non, je n’ai pas permis à ma langue de pécher, en demandant sa mort avec imprécation!…

Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.

31 Si les gens de ma tente ne disaient pas: « Où trouver quelqu’un qui ne soit pas rassasiés de sa table? »

Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?

32 si l’étranger passait la nuit en dehors, si je n’ouvrais pas la porte au voyageur!…

Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.

33 Si j’ai, comme font les hommes, déguisé mes fautes, et renfermé mes iniquités dans mon sein,

Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?

34 par peur de la grande assemblée, par crainte du mépris des familles, au point de me taire, et de n’oser franchir le seuil de ma porte!…

Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?

35 Oh! Qui me fera trouver quelqu’un qui m’écoute? Voilà ma signature: que le Tout-Puissant me réponde! Que mon adversaire écrive aussi sa cédule!

Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;

36 On verra si je ne la mets pas sur mon épaule, si je n’en ceins pas mon front comme d’un diadème!

Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.

37 Je rendrai compte à mon juge de tous mes pas, je m’approcherai de lui comme un prince.

Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.

38 Si ma terre crie contre moi, si j’ai fait pleurer ses sillons;

Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;

39 si j’ai mangé ses produits sans l’avoir payée, si je l’ai arrachée à ses légitimes possesseurs, —

Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;

40 qu’au lieu de froment il y naisse des épines, et de l’ivraie au lieu d’orge! Ici finissent les discours de Job.

Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.