Job 11

1 Alors Sophar de Naama prit la parole et dit:

Niin vastasi Zophar Naemasta ja sanoi:

2 La multitude des paroles restera-t-elle sans réponse, et le bavard aura-t-il raison?

Kuin joku on kauvan puhunut, eikö häntä pitäis vastattaman? eli pitääkö suupaltilla oikeus oleman?

3 Tes vains propos feront-ils taire les gens? Te moqueras-tu, sans que personne te confonde?

Pitääkö sinun jaarituksiis ihmisten vaikeneman, että sinä pilkkaat, eikä yksikäan sinua häpäisisi?

4 Tu as dit à Dieu: « Ma pensée est la vraie, et je suis irréprochable devant toi. »

Sinä sanot: minun opetukseni on selkiä, ja minä olen puhdas sinun silmäis edessä.

5 Oh! Si Dieu voulait parler, s’il ouvrait les lèvres pour te répondre;

Jospa Jumala puhuis ja avais huulensa sinua vastaan,

6 s’il te révélait les secrets de sa sagesse, les replis cachés de ses desseins, tu verrais alors qu’il oublie une part de tes crimes.

Ja ilmoittais sinulle salaisen tiedon! sillä hänellä olis vielä enempi tekemistä, ettäs tietäisit, ettei hän muistele kaikkia sinun pahoja töitäs.

7 Prétends-tu sonder les profondeurs de Dieu, atteindre la perfection du Tout-Puissant?

Luuletkos tutkistellessas Jumalan löytäväs? ja Kaikkivaltiaan täydellisesti löytäväs.

8 Elle est haute comme les cieux: que feras-tu? Plus profonde que le séjour des morts: que sauras-tu? (Sheol h7585)

Hän on korkiampi kuin taivas, mitäs tahdot tehdä? syvempi kuin helvetti, kuinkas taidat tuta? (Sheol h7585)

9 Sa mesure est plus longue que la terre, elle est plus large que la mer.

Pitempi kuin maa, ja laviampi kuin meri.

10 S’il fond sur le coupable, s’il l’arrête, s’il convoque le tribunal, qui s’y opposera?

Jos hän sen ylösalaisin kääntäis, eli kätkis, eli heittäis kokoon; kuka hänen estäis?

11 Car il connaît les pervers, il découvre l’iniquité avant qu’elle s’en doute.

Sillä hän tuntee turhatkin ihmiset, ja näkee vääryydet; ja ei hänen pitäis ymmärtämän?

12 À cette vue, le fou même comprendrait, et le petit de l’onagre deviendrait raisonnable.

Turha ihminen ylpeilee, ja syntynyt ihminen on niinkuin metsä-aasin varsa.

13 Pour toi, si tu diriges ton cœur vers Dieu, et que tu étendes vers lui tes bras,

Jos olisit valmistanut sydämes, ja nostanut kätes hänen tykönsä;

14 si tu éloignes l’iniquité qui est dans tes mains, et que tu ne laisses pas l’injustice habiter sous ta tente,

Jos vääryys on sinun kädessäs, niin heitä se kauvas, ettei yhtään vääryyttä asuisi majassas:

15 alors tu lèveras ton front sans tache, tu seras inébranlable et tu ne craindras plus.

Niin sinä ylennät kasvos ilman laitosta, ja olet vahva ja ei pelkääväinen.

16 Tu oublieras alors tes souffrances, tu t’en souviendras comme des eaux écoulées;

Niin sinä myös unhotat vaivan; ja niinkuin ohitse juossut vesi, tulee se mielees.

17 L’avenir se lèvera pour toi plus brillant que le midi, les ténèbres se changeront en aurore.

Ja sinun elämäs aika pitää käymän ylös niinkuin puolipäivä, ja pimeys niinkuin kirkas aamu.

18 Tu seras plein de confiance, et ton attente ne sera pas vaine; tu regarderas autour de toi, et tu te coucheras tranquille.

Ole hyvässä turvassa, vielä nyt toivo on; sillä vaikkas nyt olet häpiässä, niin sinä kuitenkin olet rauhassa lepäävä.

19 Tu reposeras, sans que personne t’ inquiète, et plusieurs caresseront ton visage.

Sinä olet makaava, ja ei kenkään sinua peljätä: monen pitää sinua kunnioittaman.

20 Mais les yeux des méchants se consumeront: pour eux, point de refuge; leur espérance est le souffle d’un mourant.

Mutta jumalattomain silmät pitää nääntymän, ja ei voi päästää; sillä heidän toivonsa pitää puuttuman heidän sieluiltansa.