Genèse 42

1 Jacob, voyant qu'il y avait du blé en Egypte, dit à ses fils: " Pourquoi vous regardez-vous les uns les autres?

Mutta kun Jaakob sai tietää, että Egyptissä oli viljaa, sanoi hän pojillensa: "Mitä epäröitte?"

2 Il dit: Voici, j'ai appris, qu'il y a du blé en Egypte; descendez-y pour nous en acheter là, afin que nous vivions et que nous ne mourions point. "

Ja hän sanoi: "Katso, minä olen kuullut, että Egyptissä on viljaa. Menkää sinne ja ostakaa meille sieltä viljaa, että pysyisimme hengissä emmekä kuolisi."

3 Les frères de Joseph descendirent au nombre de dix pour acheter du blé en Egypte.

Niin kymmenen Joosefin veljeä lähti ostamaan viljaa Egyptistä.

4 Mais pour Benjamin, frère de Joseph, Jacob ne l'envoya pas avec ses frères, car il s'était dit: " Il est à craindre qu'il ne lui arrive malheur. "

Mutta Benjaminia, Joosefin veljeä, Jaakob ei lähettänyt hänen veljiensä mukana, sillä hän pelkäsi, että häntä kohtaisi jokin onnettomuus.

5 Les fils d'Israël vinrent donc pour acheter du blé, avec d'autres qui venaient aussi, car la famine était au pays de Chanaan.

Niin Israelin pojat tulivat muiden tulijain mukana ostamaan viljaa, sillä Kanaanin maassa oli nälänhätä.

6 Joseph était le chef du pays, et c'est lui qui vendait le blé à tous les gens du pays. Les frères de Joseph, étant arrivés, se prosternèrent devant lui, la face contre terre.

Mutta Joosef oli vallanpitäjänä maassa; hän myi viljaa kaikelle maan kansalle. Niin Joosefin veljet tulivat ja kumartuivat hänen edessään kasvoilleen maahan.

7 En voyant ses frères, Joseph les reconnut, mais il feignit d'être un étranger pour eux, et leur parla avec rudesse, en disant: " D'où venez-vous? " Ils répondirent: " Du pays de Chanaan, pour acheter des vivres. "

Ja Joosef näki veljensä, ja hän tunsi heidät, mutta tekeytyi heille vieraaksi, puhutteli heitä ankarasti ja kysyi heiltä: "Mistä te tulette?" He vastasivat: "Kanaanin maasta tulemme, ostamaan elintarpeita".

8 Joseph reconnut donc ses frères, mais eux ne le reconnurent pas.

Ja Joosef tunsi veljensä, mutta he eivät tunteneet häntä.

9 Joseph se souvint alors des songes qu'il avait eus à leur sujet, et il leur dit: " Vous êtes des espions; c'est pour reconnaître les points faibles du pays que vous êtes venus. "

Silloin Joosef muisti unet, jotka hän oli nähnyt heistä, ja sanoi heille: "Te olette vakoojia; olette tulleet katsomaan, mistä maa olisi avoin".

10 Ils lui répondirent: " Non, mon seigneur; tes serviteurs sont venus pour acheter des vivres.

He vastasivat hänelle: "Ei, herra; palvelijasi ovat tulleet ostamaan elintarpeita.

11 Tous nous sommes fils d'un même homme; nous sommes d'honnêtes gens; tes serviteurs ne sont pas des espions. "

Me olemme kaikki saman miehen poikia, olemme rehellisiä miehiä; palvelijasi eivät ole vakoojia."

12 Il leur dit: " Point du tout; vous êtes venus reconnaître les endroits faibles du pays. "

Mutta hän sanoi heille: "Ei ole niin, vaan te olette tulleet katsomaan, mistä maa olisi avoin".

13 Ils répondirent: " Nous, tes serviteurs, nous sommes douze frères, fils d'un même homme, au pays de Chanaan. Et voici, le plus jeune est maintenant avec notre père, et il y en a un qui n'est plus. "

He vastasivat: "Meitä, sinun palvelijoitasi, on kaksitoista veljestä, saman miehen poikia Kanaanin maasta; nuorin on nyt kotona isämme luona, ja yhtä ei enää ole".

14 Joseph leur dit: " Il en est comme je viens de vous le dire vous êtes des espions.

Joosef sanoi heille: "Niin on, kuin olen teille puhunut: te olette vakoojia.

15 En ceci vous serez éprouvés: par la vie de Pharaon! vous ne sortirez point d'ici que votre jeune frère ne soit venu.

Näin te tulette koeteltaviksi: niin totta kuin farao elää, te ette pääse täältä lähtemään, ellei nuorin veljenne tule tänne.

16 Envoyez l'un de vous chercher votre frère, et vous, restez prisonniers. Vos paroles seront ainsi mises à l'épreuve, et l'on verra si la vérité est avec vous; sinon, par la vie de Pharaon! vous êtes des espions. "

Lähettäkää yksi joukostanne noutamaan veljenne tänne, mutta teidän muiden on jääminen tänne vangeiksi, että koeteltaisiin, oletteko puhuneet totta; muuten, niin totta kuin farao elää, te olette vakoojia."

17 Et il les fit mettre ensemble en prison pendant trois jours.

Ja hän panetti heidät vankeuteen kolmeksi päiväksi.

18 Le troisième jour, Joseph leur dit: " Faites ceci et vous vivrez: je crains Dieu!

Mutta kolmantena päivänä Joosef sanoi heille: "Jos tahdotte elää, niin tehkää näin, sillä minä olen Jumalaa pelkääväinen:

19 Si vous êtes d'honnêtes gens, que l'un de vous, votre frère, reste lié dans votre prison; et vous, allez, emportez du blé pour calmer la faim de vos familles.

jos olette rehellisiä miehiä, niin jääköön yksi teistä, veljeksistä, vangiksi vankilaan, jossa teitä säilytettiin, mutta te muut menkää viemään kotiin viljaa perheittenne nälänhätään.

20 Et amenez-moi votre plus jeune frère; et vos paroles seront reconnues vraies, et vous ne mourrez point. " Et ils firent ainsi.

Ja tuokaa nuorin veljenne minun luokseni. Jos teidän puheenne siten todeksi vahvistuu, niin vältätte kuoleman." Ja heidän täytyi tehdä niin.

21 Alors ils se dirent l'un à l'autre: " Vraiment nous sommes punis à cause de notre frère; car nous avons vu l'angoisse de son âme, quand il nous demandait grâce, et nous ne l'avons pas écouté! Voilà pourquoi cette détresse est venue vers nous. "

Mutta he sanoivat toinen toisellensa: "Totisesti, me olemme syylliset sen tähden, mitä teimme veljellemme; sillä me näimme hänen sielunsa tuskan, kun hän anoi meiltä armoa, emmekä kuulleet häntä. Sentähden on meille tullut tämä tuska."

22 Ruben, prenant la parole, leur dit: " Ne vous disais-je pas: Ne commettez pas de péché contre l'enfant? Et vous n'avez pas écouté; et voici, son sang est redemandé. "

Ruuben vastasi heille sanoen: "Enkö minä sanonut teille: 'Älkää tehkö pahoin nuorukaista vastaan!' Mutta te ette kuulleet minua; katsokaa, nyt kostetaan hänen verensä."

23 Ils ne savaient pas que Joseph comprenait, car ils lui parlaient par l'interprète.

Mutta he eivät tienneet, että Joosef ymmärsi heitä, sillä hän puhui heille tulkin kautta.

24 Et il s'éloigna d'eux et il pleura. Etant ensuite revenu vers eux, il leur parla; et il prit parmi eux Siméon et le fit lier sous leurs yeux.

Ja hän kääntyi pois heistä ja itki. Sitten hän kääntyi taas heihin päin ja puhui heidän kanssaan. Ja hän otti heidän joukostaan Simeonin ja vangitutti hänet heidän nähtensä.

25 Puis Joseph commanda qu'on remplît de blé leurs vaisseaux, qu'on remit l'argent de chacun dans son sac et qu'on leur donnât des provisions pour la route. Et il leur fut fait ainsi.

Ja Joosef käski täyttää heidän säkkinsä viljalla ja panna jokaisen rahat takaisin hänen säkkiinsä sekä antaa heille evästä matkalle. Ja heille tehtiin niin.

26 Ayant chargé le blé sur leurs ânes, ils partirent.

Ja he sälyttivät viljansa aasien selkään ja lähtivät sieltä.

27 A l'endroit où ils passèrent la nuit, l'un d'eux ouvrit son sac pour donner du fourrage à son âne, et il vit son argent, qui était à l'entrée du sac.

Kun sitten eräs heistä yöpaikassa avasi säkkinsä syöttääkseen aasiansa, huomasi hän rahansa säkin suussa.

28 Il dit à ses frères: " On a remis mon argent; le voici dans mon sac! " Et le cœur leur manqua, et ils se dirent en tremblant l'un à l'autre: " Qu'est-ce que Dieu nous a fait? "

Hän sanoi veljilleen: "Minulle on annettu rahani takaisin; katso, se on minun säkissäni". Silloin heidän sydämensä vavahti, ja he katsoivat säikähtyneinä toisiinsa sanoen: "Mitä Jumala on meille tehnyt?"

29 Ils revinrent auprès de Jacob, leur père, au pays de Chanaan, et ils lui racontèrent tout ce qui leur était arrivé, en disant:

Tultuansa isänsä Jaakobin luo Kanaanin maahan he ilmoittivat hänelle kaikki, mitä heille oli tapahtunut, ja sanoivat:

30 " L'homme qui est le maître du pays nous a parlé durement et nous a pris pour des gens espionnant le pays.

"Mies, joka on sen maan valtiaana, puhutteli meitä ankarasti ja kohteli meitä, niinkuin olisimme olleet maata vakoilemassa.

31 Nous lui avons dit: Nous sommes d'honnêtes gens, nous ne sommes pas des espions.

Mutta me sanoimme hänelle: 'Olemme rehellisiä miehiä emmekä mitään vakoojia;

32 Nous sommes douze frères, fils d'un même père; l'un n'est plus, et le plus jeune est maintenant avec notre père, au pays de Chanaan.

meitä on kaksitoista veljestä, saman isän poikia; yhtä ei enää ole, ja nuorin on nyt kotona isämme luona Kanaanin maassa'.

33 Et l'homme qui est le maître du pays nous a dit: En ceci je saurai que vous êtes d'honnêtes gens: laissez auprès de moi l'un de vous, votre frère; prenez de quoi calmer la faim de vos familles et partez;

Mutta mies, sen maan valtias, sanoi meille: 'Siitä minä saan tietää, oletteko rehellisiä miehiä: jättäkää yksi veljistänne minun luokseni; ottakaa sitten viljaa perheittenne nälänhätään.

34 et amenez-moi votre plus jeune frère. Je saurai ainsi que vous n'êtes pas des espions, mais que vous êtes d'honnêtes gens. Je vous rendrai alors votre frère et vous pourrez trafiquer dans le pays. "

Ja menkää ja tuokaa nuorin veljenne luokseni, saadakseni tietää, ettette ole vakoojia, vaan rehellisiä miehiä. Sitten minä annan teille veljenne takaisin, ja te saatte vapaasti liikkua maassa'."

35 Comme ils vidaient leurs sacs, le paquet d'argent de chacun était dans son sac. Ils virent, eux et leur père, leurs paquets d'argent, et ils furent effrayés.

Kun he sitten tyhjensivät säkkinsä, niin katso, kunkin rahakukkaro oli hänen säkissään; ja nähdessään rahakukkaronsa he sekä heidän isänsä peljästyivät.

36 Jacob, leur père, leur dit: " Vous me faites sans enfants! Joseph n'est plus, Siméon n'est plus, et vous allez prendre Benjamin! C'est sur moi que tout cela retombe. "

Ja heidän isänsä Jaakob sanoi heille: "Te teette minut lapsettomaksi; Joosefia ei enää ole, Simeonia ei enää ole, ja Benjamininkin te tahdotte viedä minulta; kaikki tämä kohtaa minua".

37 Ruben dit à son père: " Tu feras mourir mes deux fils, si je ne te ramène pas Benjamin; remets-le entre mes mains, et moi, je te le ramènerai. "

Ruuben vastasi isälleen sanoen: "Saat surmata minun molemmat poikani, jos en tuo häntä sinulle takaisin; anna hänet minun huostaani, niin minä tuon hänet sinulle takaisin".

38 Il dit: " Mon fils ne descendra point avec vous, car son frère est mort, et lui reste seul. S'il lui arrivait malheur dans le voyage que vous allez faire, vous feriez descendre mes cheveux blancs avec douleur dans le séjour des morts. " (Sheol h7585)

Mutta hän sanoi: "Ei minun poikani saa lähteä teidän kanssanne, sillä hänen veljensä on kuollut, ja hän on yksin jäljellä; jos onnettomuus kohtaa häntä matkalla, jolle aiotte lähteä, niin te saatatte minun harmaat hapseni vaipumaan murheella tuonelaan". (Sheol h7585)