2 Timothée 1

1 Paul, apôtre de Jésus-Christ par la volonté de Dieu, pour annoncer la promesse de la vie qui est dans le Christ Jésus,

Paavali, Jesuksen Kristuksen apostoli Jumalan tahdon kautta elämän lupauksen jälkeen, joka on Kristuksessa Jesuksessa:

2 à Timothée, mon enfant bien-aimé: grâce, miséricorde, et paix de la part de Dieu le Père et de Jésus-Christ notre Seigneur!

Minun rakkaalle pojalleni Timoteukselle armo, laupius ja rauha Isältä Jumalalta ja Jesukselta Kristukselta meidän Herraltamme!

3 Je rends grâces à Dieu, que je sers ainsi que mes pères, avec une conscience pure, comme aussi je fais continuellement mention de toi dans mes prières, nuit et jour.

Minä kiitän Jumalaa, jota minä hamasta minun esivanhemmistani palvelen puhtaalla omallatunnolla, että minä lakkaamatta sinua yöllä ja päivällä minun rukouksissani muistan,

4 Je me rappelle tes larmes, et je désire te voir, afin d’être rempli de joie.

Ja haluan sinua nähdä, koska minä sinun kyynelees muistan, että minä ilolla täytettäisiin,

5 Je me souviens aussi de la foi qui est en toi si sincère; et qui a été constante d’abord dans ton aïeule Loïs et dans ta mère Eunice; et, j’en suis sûr, elle est de même en toi.

Kuin minun mieleeni tulee se vilpitön usko, joka sinussa on, joka ennen sinun isossa äidissäs Loidassa myös asui ja sinun äidissäs Eunikassa ja, kuin minä totisesti tiedän, sinussakin.

6 C’est pourquoi je t’avertis de ranimer la grâce de Dieu, que tu as reçue par l’imposition de mes mains.

Jonka tähden minä sinua neuvon, ettäs herätät sen Jumalan lahjan, joka sinussa on, minun kätteni päällepanemisen kautta;

7 Car ce n’est pas un esprit de timidité que Dieu nous a donné, mais un esprit de force, d’amour et de modération.

Sillä ei Jumala ole meille antanut pelvon henkeä, vaan väkevyyden, rakkauden ja raittiuden.

8 Ne rougis donc pas du témoignage à rendre à notre Seigneur, ni de moi, son prisonnier; mais souffre avec moi pour l’Évangile, appuyé sur la force de Dieu,

Sentähden älä häpeä meidän Herran Jesuksen Kristuksen todistusta eikä minua, joka hänen vankinsa olen; vaan ole osallinen evankeliumin vaivassa, Jumalan voiman jälkeen,

9 qui nous a sauvés et nous a appelés par une vocation sainte, non à cause de nos œuvres, mais selon son propre décret et selon la grâce qui nous a été donnée en Jésus-Christ avant le commencement des siècles, (aiōnios g166)

Joka meitä on autuaaksi tehnyt ja pyhällä kutsumisella kutsunut, ei meidän töidemme perästä, vaan aivoituksensa ja armonsa jälkeen, joka meille Kristuksessa Jesuksessa ennen ijankaikkisia aikoja annettu on, (aiōnios g166)

10 et qui a été manifestée à présent par l’apparition de notre Sauveur Jésus-Christ, qui a détruit la mort et a mis en lumière la vie et l’immortalité par l’Évangile.

Mutta nyt meidän Vapahtajamme Jesuksen Kristuksen ilmestyksen kautta julistettu, joka kuoleman otti pois ja elämän ja kuolemattomuuden toi evankeliumin kautta valkeuteen,

11 C’est pour cela que j’ai été établi prédicateur, apôtre et docteur des Gentils;

Johonka minä olen pantu saarnaajaksi ja apostoliksi ja pakanain opettajaksi.

12 c’est aussi pour cette raison que j’endure les souffrances présentes. Mais je n’en ai point honte, car je sais en qui j’ai mis ma confiance, et j’ai la conviction qu’il a le pouvoir de garder mon dépôt jusqu’à ce jour-là.

Jonka tähden minä myös näitä kärsin, ja en kuitenkaan häpee; sillä minä tiedän, kenen päälle minä uskon, ja olen luja, että hän voi minulle kätkeä minun uskotun kaluni siihen päivään asti.

13 Conserve le souvenir fidèle des saines instructions que tu as reçues de moi sur la foi et la charité qui est en Jésus-Christ.

Pysy siis niiden terveellisten sanain muodossa, jotka sinä minulta kuullut olet, uskossa ja rakkaudessa, joka on Kristuksessa Jesuksessa.

14 Garde le bon dépôt, par le Saint-Esprit qui habite en nous.

Tämä hyvä uskottu kalu kätke Pyhän Hengen kautta, joka meissä asuu.

15 Tu sais que tous ceux qui sont en Asie m’ont abandonné, entre autres Phygelle et Hermogène.

Sinä tiedät sen, että kaikki, jotka Asiassa ovat, luopuivat minusta, joista on Phygellus ja Hermogenes.

16 Que le Seigneur répande sa miséricorde sur la maison d’Onésiphore; car souvent il m’a réconforté, et il n’a pas rougi de mes fers.

Herra antakoon laupiutensa Onesiphorin perheelle, joka minun usein virvoittanut on ja ei minun kahleitani hävennyt,

17 Au contraire, dès son arrivée à Rome, il m’a cherché avec un grand empressement, et m’a trouvé.

Vaan etsi minua visusti Roomissa ollessansa, ja löysi minun.

18 Que le Seigneur lui donne d’obtenir miséricorde auprès du Seigneur en ce jour-là! Tu sais mieux que personne tous les services qu’il m’a rendus à Éphèse.

Herra antakoon hänen löytää laupiuden sinä päivänä Herran tykönä! Ja kuinka monessa asiassa hän minulle Ephesossa oli avullinen, sinä parhain tiedät.