2 Samuel 1
1 Après la mort de Saül, David était revenu de battre les Amalécites, et David demeurait depuis deux jours à Siceleg.
Ja tapahtui Saulin kuoleman jälkeen, kuin David oli palannut Amalekilaisten taposta, oli David Ziklagissa kaksi päivää.
2 Le troisième jour, voici qu'un homme arriva du camp, d'auprès de Saül, les vêtements déchirés et de la terre sur la tête. Lorsqu'il arriva près de David, il se jeta par terre et se prosterna.
Katso, kolmantena päivänä tuli yksi mies Saulin leiristä reväistyillä vaatteilla ja multaa päänsä päällä. Ja kuin hän tuli Davidin tykö, lankesi hän maahan ja kumarsi.
3 David lui dit: « D'où viens-tu? » Et il lui répondit: « Je me suis sauvé du camp d'Israël. »
David sanoi hänelle: kustas tulet? Ja hän sanoi hänelle: minä olen paennut Israelin leiristä.
4 David lui dit: « Qu'est-il arrivé? Raconte-le-moi donc. » Il dit: « Le peuple s'est enfui de la bataille, et un grand nombre parmi le peuple sont tombés et ont péri; Saül même et son fils Jonathas sont morts. »
David sanoi hänelle: sanos minulle, mitä siellä on tapahtunut? Hän vastasi: väki on paennut sodasta, ja paljo väkeä on langennut ja kuollut, ja myös Saul ja hänen poikansa Jonatan ovat kuolleet.
5 David dit au jeune homme qui lui apportait ces nouvelles: « Comment sais-tu que Saül et son fils Jonathas sont morts? »
David sanoi nuorukaiselle, joka näitä ilmoitti: mistä sinä tiedät Saulin ja hänen poikansa Jonatanin kuolleeksi?
6 Et le jeune homme qui lui apportait la nouvelle répondit: « Je me trouvais par hasard sur la montagne de Gelboé; et voici que Saül s'appuyait sur sa lance, et voici que les chars et les cavaliers étaient près de l'atteindre.
Nuorukainen, joka hänelle sitä ilmoitti, sanoi: minä tulin tapaturmasta Gilboan vuorelle, ja katso, Saul oli langennut omaan keihääseensä, ja katso, rattaat ja hevosmiehet ajoivat häntä takaa.
7 Il se retourna et, m'ayant aperçu, il m'appela, et je dis: « Me voici. »
Ja sitte hän käänsi hänensä, ja näki minun ja kutsui tykönsä, ja minä sanoin: tässä minä olen.
8 Et il me dit: « Qui es-tu? » Je lui répondis: « Je suis un Amalécite. »
Hän sanoi minulle: kuka sinä olet? Minä vastasin: minä olen Amalekilainen.
9 Et il me dit: « Approche-toi donc de moi et donne-moi la mort; car je suis pris de vertige, et ma vie est encore tout entière en moi. »
Ja hän sanoi minulle: tules minun tyköni ja tapa minua; sillä minä ahdistetaan kovin ja minun henkeni on vielä kokonainen minussa.
10 Je m'approchai de lui et je lui donnai la mort, car je savais bien qu'il ne survivrait pas à sa défaite. J'ai pris le diadème qui était sur sa tête et le bracelet qu'il avait au bras, et je les apporte ici à mon seigneur. »
Niin minä menin hänen tykönsä ja tapoin hänen; sillä minä tiesin, ettei hän olisi kuitenkaan sen lankeemisen jälkeen elänyt. Ja minä otin kruunun hänen päästänsä ja käsirenkaat hänen kädestänsä ja toin ne tänne minun herralleni.
11 David saisit ses vêtements et les déchira, et tous les hommes qui étaient auprès de lui firent de même.
Silloin tarttui David vaatteisiinsa ja repäisi ne; niin myös joka mies, joka hänen kanssansa oli,
12 Ils célébrèrent leur deuil, pleurant et jeûnant jusqu'au soir, sur Saül, sur son fils Jonathas, sur le peuple de Yahweh et sur la maison d'Israël, parce qu'ils étaient tombés par l'épée.
Ja valittivat ja itkivät, ja paastosivat ehtoosen asti, Saulin ja hänen poikansa Jonatanin tähden, ja Herran kansan tähden, ja Israelin huoneen tähden, että ne miekan kautta langenneet olivat.
13 David dit au jeune homme qui lui avait apporté la nouvelle: « D'où es-tu? » Il répondit: « Je suis fils d'un étranger, d'un Amalécite. »
Ja David sanoi nuorukaiselle, joka näitä hänelle ilmoitti: kusta sinä olet? Hän sanoi: minä olen muukalaisen Amalekilaisen poika.
14 David lui dit: « Comment n'as-tu pas craint d'étendre ta main pour donner la mort à l'oint de Yahweh? »
David sanoi hänelle: miksi et peljännyt laskea kättäs tappamaan Herran voideltua?
15 Et David, appelant un des jeunes gens, dit: « Approche et tue-le. » Cet homme frappa l'Amalécite, et il mourut.
Ja David kutsui yhden palvelioistansa ja sanoi: tule tänne ja lyö häntä. Ja hän löi hänen kuoliaaksi.
16 Et David lui dit: « Que ton sang soit sur ta tête! Car ta bouche a déposé contre toi quand tu as dit: C'est moi qui ai donné la mort à l'oint de Yahweh. »
Niin sanoi David hänelle: sinun veres olkoon sinun pääs päällä; sillä sinun suus on todistanut itse sinuas vastaan ja sanonut: minä olen Herran voidellun tappanut.
17 David entonna ce chant funèbre sur Saül et sur Jonathas, son fils,
Ja David valitti tämän valituksen Saulin ja Jonatanin hänen poikansa ylitse,
18 et il ordonna de l'enseigner aux enfants de Juda; c'est le chant de l'Arc. Voici qu'il est écrit dans le Livre du Juste:
Ja käski opettaa Juudan lapsia Joutsivirren: katso, se on kirjoitettu Hurskasten kirjassa.
19 La splendeur d'Israël a-t-elle péri sur tes hauteurs? Comment sont tombés les héros?
O Israelin kunnia! sinun kukkuloillas ovat surmatut: kuinka sankarit ovat langenneet?
20 Ne l'annoncez pas à Geth, ne le publiez pas dans les rues d'Ascalon, de peur que les filles des Philistins ne s'en réjouissent, de peur que les filles des incirconcis ne sautent de joie!
Älkäät sanoko sitä Gatissa, älkäät myös ilmoittako Askalonin kaduilla, ettei Philistealaisten tyttäret iloitsisi eikä ympärileikkaamattomain tyttäret riemuitsisi.
21 Montagnes de Gelboé, qu'il n'y ait sur vous ni rosée ni pluie, ni champs de prémices! Car là fut jeté bas le bouclier des héros. Le bouclier de Saül n'était pas oint d'huile,
Te Gilboan vuoret, älköön tulko kaste eikä sade teidän päällenne, älköön myös olko pellot, joista ylennysuhri tulee; sillä siellä on väkeväin kilpi lyöty maahan, Saulin kilpi, niinkuin ei hän olisikaan ollut öljyllä voideltu.
22 mais du sang des blessés, de la graisse des vaillants; l'arc de Jonathas ne recula jamais en arrière, et l'épée de Saül ne revenait pas inactive.
Jonatanin joutsi ei harhaillut tapettuin verestä ja voimallisten lihavuudesta, ja Saulin miekka ei palajanut tyhjänä.
23 Saül et Jonathas, chéris et aimables dans la vie et dans la mort, ils ne furent point séparés. Ils étaient plus agiles que les aigles, ils étaient plus forts que les lions.
Saul ja Jonatan, rakkaat ja suloiset eläissänsä, ei ole myös kuollessansa eroitetut: liukkaammat kuin kotka ja väkevämmät kuin jalopeurat.
24 Filles d'Israël, pleurez sur Saül, qui vous revêtait de pourpre au sein des délices, qui mettait des ornements d'or sur vos vêtements!
Te Israelin tyttäret, itkekäät Saulia, joka teidän vaatetti tulipunaisilla koriasti ja kaunisti teidän vaatteenne kultaisella kaunistuksella.
25 Comment les héros sont-ils tombés dans la bataille? Jonathas a été percé sur tes hauteurs!
Kuinka sankarit ovat langenneet sodassa? Jonatan on myös tapettu sinun kukkuloillas.
26 L'angoisse m'accable à cause de toi, Jonathas, mon frère. Tu faisais toutes mes délices; ton amour m'était plus précieux que l'amour des femmes.
Minä suren suuresti sinun tähtes, minun veljeni Jonatan. Sinä olit minulle juuri rakas: sinun rakkautes oli suurempi minulle kuin vaimoin rakkaus.
27 Comment les héros sont-ils tombés? Comment les guerriers ont-ils péri?
Kuinka ovat sankarit langenneet, ja sota-aseet tulleet pois?
