Psaumes 81
1 Au maître de chant. Sur la Gitthienne. D’Asaph. Chantez avec allégresse en l’honneur de Dieu, notre force; poussez des cris de joie en l’honneur du Dieu de Jacob!
Gittitin päällä, edelläveisaajalle, Asaphin (Psalmi.) Veisatkaat iloisesti Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme: ihastukaat Jakobin Jumalalle.
2 Entonnez l’hymne, au son du tambourin, de la harpe harmonieuse et du luth!
Ottakaat psalmit ja tuokaat kanteleet, iloiset harput ja psaltari.
3 Sonnez de la trompette à la nouvelle lune, à la pleine lune, pour le jour de notre fête.
Soittakaat pasunilla uudessa kuussa, meidän lehtimajamme juhlapäivänä.
4 Car c’est un précepte pour Israël, une ordonnance du Dieu de Jacob.
Sillä se on tapa Israelissa, ja Jakobin Jumalan oikeus.
5 Il en fit une loi pour Joseph, quand il marcha contre le pays d’Égypte. J’entends une voix qui m’est inconnue:
Sen hän pani Josephissa todistukseksi, koska he Egyptin maalta läksivät, ja oudon kielen kuulleet olivat.
6 « J’ai déchargé son épaule du fardeau, et ses mains ont quitté la corbeille.
Minä olen heidän olkansa kuormasta vapahtanut; ja heidän kätensä pääsivät tiiliä tekemästä.
7 Tu as crié dans la détresse, et je t’ai délivré; je t’ai répondu du sein de la nuée orageuse; je t’ai éprouvé aux eaux de Mériba. — Séla.
Koska sinä tuskassas minua avukses huusit, niin minä autin sinua: minä kuulin sinua, koska tuulispää tuli sinun päälles, ja koettelin sinua riitaveden tykönä, (Sela)
8 « Ecoute, mon peuple, je veux te donner un avertissement; Israël, puisses-tu m’écouter!
Kuule, minun kansani, minä todistan sinun seassas: Israel, jospa sinä minua kuulisit!
9 Qu’il n’y ait pas au milieu de toi de dieu étranger: n’adore pas le dieu d’un autre peuple.
Ei pidä sinun seassas muukalainen jumala oleman, ja ei pidä sinun vierasta jumalaa kumartaman.
10 « C’est moi, Yahweh, ton Dieu, qui t’ai fait monter du pays d’Égypte. Ouvre la bouche, et je la remplirai.
Minä olen Herra sinun Jumalas, joka sinun vein ulos Egyptin maalta: levitä suus, niin minä sen täytän.
11 « Mais mon peuple n’a pas écouté ma voix, Israël ne m’a pas obéi.
Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, ja Israel ei totellut minua.
12 Alors je l’ai abandonné à l’endurcissement de son cœur, et ils ont suivi leurs propres conseils.
Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa jälkeen.
13 « Ah! si mon peuple m’écoutait, si Israël marchait dans mes voies!...
Jos minun kansani kuulis minua, ja Israel minun teissäni kävis,
14 Bientôt je confondrais leurs ennemis; je tournerais ma main contre leurs oppresseurs.
Niin minä pian heidän vihollisensa painaisin alas, ja käteni kääntäisin heidän vihollistensa päälle,
15 « Ceux qui haïssent Yahweh le flatteraient, et la durée d’Israël serait assurée pour toujours.
Ja Herran viholliset hukkaan tulisivat; mutta heidän aikansa olisi ijankaikkisesti pysyvä,
16 Je le nourrirais de la fleur de froment, et je le rassasierais du miel du rocher. »
Ja minä ruokkisin heitä parhailla nisuilla, ja ravitsisin heitä hunajalla kalliosta.
