Psaumes 65

1 Au maître de chant. Psaume de David. Cantique. A toi est due la louange, ô Dieu, dans Sion; c’est en ton honneur qu’on accomplit les vœux.

Davidin Psalmi ja veisu, edelläveisaajalle. Jumala, sinua kiitetään Zionissa hiljaisuudessa; ja sinulle maksetaan lupaus.

2 O toi, qui écoutes la prière, tous les hommes viennent à toi.

Sinä kuulet rukouksen; sentähden tulee kaikki liha sinun tykös.

3 Un amas d’iniquités pesait sur moi: tu pardonnes nos transgressions.

Meidän pahat tekomme meitä kovin raskauttavat; mutta anna sinä meille synnit anteeksi.

4 Heureux celui que tu choisis et que tu rapproches de toi, pour qu’il habite dans tes parvis! Puissions-nous être rassasiés des biens de ta maison, de ton saint temple!

Autuas on se, jonkas valitset ja otat tykös, asumaan kartanoissas: hän ravitaan sinun huonees ja pyhän templis hyvyydestä.

5 Par des prodiges, tu nous exauces dans ta justice, Dieu de notre salut, espoir des extrémités de la terre, et des mers lointaines.

Kuule meitä ihmeellisestä vanhurskaudesta, meidän autuutemme Jumala, kaikkein turva maan päällä ja kaukana meressä,

6 — Il affermit les montagnes par sa force, il est ceint de sa puissance;

Joka vuoret vahvistat voimallas, ja olet hankittu väkevyydellä,

7 il apaise la fureur des mers, la fureur de leurs flots, et le tumulte des peuples. —

Sinä joka asetat meren pauhinan ja hänen aaltoinsa pauhinan, ja kansain metelin;

8 Les habitants des pays lointains craignent devant tes prodiges, tu réjouis les extrémités, l’Orient et l’Occident.

Että ne hämmästyisivät, jotka niissä maan äärissä asuvat, sinun ihmeitäs. Sinä iloitat kaikki liikkuvaiset aamulla ja ehtoona.

9 Tu as visité la terre pour lui donner l’abondance, tu la combles de richesses; la source divine est remplie d’eau: tu prépares le blé, quand tu la fertilises ainsi.

Sinä etsiskelet maan ja liotat sen ja teet sen ylen rikkaaksi: Jumalan virta on vettä täynnä: sinä kasvatat heidän jyvänsä, ettäs näin maan valmistat.

10 Arrosant ses sillons, aplanissant ses mottes, tu l’amollis par des ondées, tu bénis ses germes.

Sinä juotat hänen vakonsa ja kastat hänen kyntönsä: sateella sinä ne pehmität, ja siunaat hänen laihonsa.

11 Tu couronnes l’année de tes bienfaits, sur tes pas ruisselle la graisse.

Sinä kaunistat vuoden hyvyydelläs, ja sinun askelees tiukkuvat rasvasta.

12 Les pâturages du désert sont abreuvés, et les collines se revêtent d’allégresse.

Korven laitumet myös tiukkuvat, ja kukkulat ovat ympäri iloissansa.

13 Les prairies se couvrent de troupeaux, et les vallées se parent d’épis; tout se réjouit et chante.

Kedot ovat laumaa täynnä, ja laaksossa on tihkiältä jyviä, niin että siitä ihastutaan ja myös lauletaan.