Psaumes 49
1 Au maître de chant. Psaume des fils de Coré. Ecoutez tous ceci, ô peuples; prêtez l’oreille vous tous habitants du monde,
Koran lasten Psalmi, edelläveisaajalle. Kuulkaat tätä, kaikki kansat, ottakaat korviinne, kaikki maan asuvaiset,
2 hommes du commun et hommes de condition, ensemble riches et pauvres.
Sekä yhteinen kansa että herrat, niin rikkaat kuin köyhät.
3 Ma bouche va faire entendre des paroles sages, et mon cœur a des pensées pleines de sens.
Minun suuni puhuu viisautta, ja minun sydämeni sanoo ymmärryksen.
4 Je prête l’oreille aux sentences que Dieu m’inspire; j’explique mon énigme au son de la harpe.
Minä tahdon kallistaa korvani vertauksiin, ja minun tapaukseni kanteleella soittaa.
5 Pourquoi craindrais-je aux jours du malheur, lorsque l’iniquité de mes persécuteurs m’assiège?
Miksi minun pitäis pelkäämän pahoina päivinä, kuin minun sortajani vääryys käy minua ympäri?
6 Eux qui mettent leur confiance dans leurs biens, leur gloire dans leurs grandes richesses!
Jotka luottavat tavaroihinsa, ja suuresti kerskaavat paljosta rikkaudestansa.
7 Un homme ne peut racheter son frère, ni payer à Dieu sa rançon.
Ei velikään taida ketään lunastaa, eikä Jumalalle ketään sovittaa.
8 Le rachat de leur vie est trop cher; il est à jamais impossible,
Sillä heidän sielunsa lunastus on ylen kallis, niin että se jää tekemättä ijankaikkisesti,
9 pour qu’il vive éternellement, et qu’il ne voie jamais la fosse.
Vaikka hän vielä kauvankin eläis ja ei näkisi hautaa.
10 Non, il la verra; les sages meurent, l’insensé et le stupide périssent également, laissant à d’autres leurs biens.
Sillä hänen täytyy nähdä, että viisasten pitää kuoleman, niin myös tyhmän ja taitamattoman pitää hukkuman, ja pitää vieraille tavaransa jättämän.
11 Ils s’imaginent que leurs maisons seront éternelles, que leurs demeures subsisteront d’âge en âge, et ils donnent leurs noms à leurs domaines.
Heidän sydämensä ajatus on, että heidän huoneensa pitää ijankaikkisesti pysymän, ja heidän majansa suvusta sukuun, ja heidän nimensä kuuluisaksi tulemaan maan päällä.
12 Mais, même dans sa splendeur, l’homme ne dure pas; il est semblable aux biches qui périssent.
Mutta ei ihminen taida pysyä kunniassa, vaan verrataan eläimiin, jotka hukkuvat.
13 Tel est leur sort, à ces hommes si confiants, et à ceux qui les suivent en approuvant leurs discours. — Séla.
Tämä heidän tiensä on sula hulluus; kuitenkin, heidän jälkeentulevaisensa sitä suullansa kiittävät, (Sela)
14 Comme un troupeau, ils sont poussés dans le schéol, la mort est leur pasteur; le matin, les hommes droits dominent sur eux, et leur ombre se consumera au schéol, sans autre demeure. (Sheol h7585)
He makaavat helvetissä niinkuin lampaat, kuolema heitä kalvaa; mutta hurskasten pitää varhain heitä hallitseman, ja heidän öykkäyksensä pitää hukkuman, ja heidän täytyy jäädä helvettiin. (Sheol h7585)
15 Mais Dieu rachètera mon âme de la puissance du schéol, car il me prendra avec lui. — Séla. (Sheol h7585)
Kuitenkin vapahtaa Jumala minun sieluni helvetin vallasta; sillä hän korjasi minun, (Sela) (Sheol h7585)
16 Ne crains donc pas, quand un homme s’enrichit, quand s’accroît l’opulence de sa maison.
Älä sitä tottele, koska joku rikastuu, eli jos hänen huoneensa kunnia suureksi tulee.
17 Car il n’emportera rien à sa mort, son opulence ne descendra pas avec lui.
Sillä kuin hän kuolee, niin ei hän mitään myötänsä vie, eikä hänen kunniansa mene alas hänen kanssansa.
18 Il aura beau s’estimer heureux pendant sa vie; on aura beau te louer des jouissances que tu te donnes:
Sillä hän kiittää sieluansa elämästänsä: ja he ylistävät sinua, jos sinä itselles hyvää teet.
19 Tu iras rejoindre la génération de tes pères, qui jamais ne reverront la lumière.
Niin he menevät isäinsä perästä, ja ei saa nähdä ikänä valkeutta.
20 L’homme, même dans sa splendeur, ne comprend pas, il est semblable aux bêtes qui périssent.
Koska ihminen on kunniassa, ja ei ole ymmärrystä, niin hän on verrattu eläimiin, jotka hukkuvat.
