Psaumes 17
1 Prière de David. Yahweh, entends la justice, écoute mon cri; prête l’oreille à ma prière, qui n’est pas proférée par des lèvres trompeuses.
Davidin rukous. Kuule, Herra, oikeutta, havaitse minun huutoni, ota vaari minun rukouksestani, joka ei viekkaasta suusta lähde.
2 Que mon jugement sorte de ta face, que tes yeux regardent l’équité!
Puhu sinä minun asiassani, ja sinun silmäs katsokaan oikeutta.
3 Tu as éprouvé mon cœur, tu l’as visité la nuit, tu m’as mis dans le creuset: tu ne trouves rien. Avec ma pensée ma bouche n’est pas en désaccord.
Sinä koettelet minun sydämeni, ja etsiskelet sitä yöllä, ja tutkit minua, ja et mitään löydä; minä olen aikonut, ettei minun suuni missäkään riko.
4 Quant aux actions de l’homme, fidèle à la parole de tes lèvres, j’ai pris garde aux voies des violents.
Minä varjelen minuni sinun huultes sanoissa, ihmisten töistä, murhaajan tiellä.
5 Mes pas se sont attachés à tes sentiers, et mes pieds n’ont pas chancelé.
Hallitse minun käyntöni poluillas, ettei minun askeleeni liukahtaisi.
6 Je t’invoque, car tu m’exauces, ô Dieu; incline vers moi ton oreille, écoute ma prière.
Minä huudan sinua, ettäs, Jumala, minua kuulisit: kallista korvas minun puoleeni, kuule minun puheeni.
7 Signale ta bonté, toi qui sauves ceux qui se réfugient dans ta droite contre leurs adversaires.
Osoita ihmeellinen hyvyytes, sinä niiden vapahtaja, jotka sinuun uskaltavat, niitä vastaan, jotka sinun oikiaa kättäs vastaan ovat.
8 Garde-moi comme la prunelle de l’œil; à l’ombre de tes ailes mets-moi à couvert;
Varjele minua niinkuin silmäterää: suojele minua siipeis varjon alla.
9 des impies qui me persécutent, des ennemis mortels qui m’entourent.
Jumalattomista, jotka minua hävittävät, vihollisistani, jotka minun sieluuni piirittävät.
10 Ils ferment leurs entrailles à la pitié, ils ont à la bouche des paroles hautaines.
Heidän lihavansa yhtä pitävät: he puhuvat suullansa ylpiästi.
11 Ils sont sur nos pas, ils nous entourent, ils nous épient pour nous renverser par terre.
Kuhunka me menemme, niin he meitä piirittävät: siihen he silmänsä tarkoittavat meitä kukistaaksensa maahan,
12 Ils ressemblent au lion avide de dévorer, au lionceau campé dans son fourré.
Niinkuin jalopeura saalista himoitsee, niinkuin nuori jalopeura, joka luolasta väijyy.
13 Lève-toi, Yahweh, marche à sa rencontre, terrasse-le, délivre mon âme du méchant par ton glaive,
Nouse, Herra, ennätä hänen kasvonsa, ja polje häntä; vapahda minun sieluni miekallas jumalattomista,
14 des hommes par ta main, de ces hommes du siècle dont la part est dans la vie présente, dont tu remplis le ventre de tes trésors, qui sont rassasiés de fils, et laissent leur superflu à leurs petits-fils.
Sinun kädelläs ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä, ja joiden vatsan sinä täytät tavarallas: heidän lapsensa ravitaan, ja he jättävät tähteensä lapsukaisillensa.
15 Pour moi, dans mon innocence je contemplerai ta face; à mon réveil, je me rassasierai de ton image.
Mutta minä saan nähdä sinun kasvos vanhurskaudessa: minä ravitaan herättyäni sinun kuvas jälkeen.
