Marc 3
1 Jésus étant entré une autre fois dans la synagogue, il s’y trouvait un homme qui avait la main desséchée.
Ja hän meni sisälle jälleen synagogaan, ja siellä oli ihminen, jolla oli kuivettunut käsi.
2 Et on l’observait pour voir s’il le guérirait le jour du sabbat, afin de pouvoir l’accuser.
Ja he ottivat hänestä vaarin, jos hän hänen sabbatina parantais, kantaaksensa hänen päällensä.
3 Jésus dit à l’homme qui avait la main desséchée: « Tiens-toi là debout au milieu »;
Ja hän sanoi sille ihmiselle, jolla kuivettunut käsi oli: astu edes!
4 puis il leur dit: « Est-il permis le jour du sabbat, de faire du bien ou de faire du mal, de sauver la vie ou de l’ôter? » Et ils se taisaient.
Ja hän sanoi heille: sopiiko sabbatina hyvää tehdä eli pahaa tehdä? henkeä vapahtaa taikka tappaa? Mutta he vaikenivat.
5 Alors, les regardant avec indignation, et contristé de l’aveuglement de leur cœur, il dit à cet homme: « Étends ta main. » Il l’étendit, et sa main redevint saine.
Niin hän katsoi heidän päällensä vihaisesti ja oli murheissansa heidän sydämensä kovuuden tähden, ja sanoi ihmiselle: ojenna kätes! ja hän ojensi, ja käsi tuli terveeksi niinkuin toinenkin.
6 Les Pharisiens, étant sortis, allèrent aussitôt s’entendre contre lui avec les Hérodiens, pour tâcher de le perdre.
Ja Pharisealaiset menivät ulos ja pitivät kohta Herodilaisten kanssa neuvoa häntä vastaan, kuinka he hänen hukuttaisivat.
7 Jésus se retira vers la mer avec ses disciples, et une foule nombreuse le suivit de la Galilée, de la Judée,
Mutta Jesus poikkesi opetuslastensa kanssa meren tykö, ja paljo kansaa seurasi häntä Galileasta ja Juudeasta,
8 de Jérusalem, de l’Idumée et d’au-delà du Jourdain. Ceux des environs de Tyr et de Sidon, ayant appris les choses qu’il faisait, vinrent aussi à lui en grande foule.
Ja Jerusalemista, ja Idumeasta, ja tuolta puolen Jordania, ja jotka Tyron ja Sidonin ympärillä asuivat, suuri joukko: jotka hänen tekonsa kuulivat, ne tulivat hänen tykönsä.
9 Et il dit à ses disciples de tenir toujours une barque à sa disposition, afin qu’il ne fût pas pressé par la foule.
Ja hän sanoi opetuslapsillensa, että venhe olis aina häntä läsnä kansan tähden, ettei he häntä ahdistaisi.
10 Car, comme il guérissait beaucoup de gens, tous ceux qui avaient quelque mal se jetaient sur lui pour le toucher.
Sillä hän oli monta parantanut, niin että kaikki, joita vaivattiin, tunkivan hänen päällensä rupeemaan häneen.
11 Les esprits impurs, en le voyant, se prosternaient devant lui et s’écriaient:
Ja kuin saastaiset henget näkivät hänen, lankesivat he hänen eteensä maahan, huusivat, sanoen: sinä olet Jumalan Poika.
12 « Tu es le Fils de Dieu »; mais il leur défendait avec de grandes menaces de faire connaître qui il était.
Ja hän haasti heitä kovin häntä ilmoittamasta.
13 Étant monté ensuite sur la montagne, il appela ceux que lui-même voulut; et ils vinrent à lui.
Ja hän astui ylös vuorelle ja kutsui tykönsä, jotka hän itse tahtoi, ja he tulivat hänen tykönsä.
14 Il en établit douze pour les avoir avec lui et pour les envoyer prêcher,
Ja hän sääsi ne kaksitoistakymmentä olemaan tykönänsä, että hän heitä lähettäis saarnaamaan;
15 avec le pouvoir de guérir les maladies et de chasser les démons.
Ja että heillä piti voima oleman taudit parantaa ja perkeleitä ajaa ulos.
16 À Simon il donna le surnom de Pierre;
Ja pani Simonille nimen Pietari,
17 puis [il choisit] Jacques, fils de Zébédée, et Jean, frère de Jacques, auxquels il donna le surnom de Boanergès, c’est-à-dire, fils du tonnerre;
Ja Jakobille Zebedeuksen pojalle ja Johannekselle Jakobin veljelle: (ja antoi heille nimet Boanerges, se on, pitkäisen pojat),
18 André, Philippe, Barthélemy, Matthieu, Thomas, Jacques fils d’Alphée, Thaddée, Simon le Zélote,
Ja Andreaksen, ja Philippuksen, ja Bartolomeuksen, ja Matteuksen, ja Toomaan, ja Jakobin Alphein pojan, ja Taddeuksen, ja Simonin Kananealaisen,
19 et Judas Iscariote, qui le trahit.
Ja Juudaan Iskariotilaisen, joka myös hänen petti.
20 Ils revinrent à la maison, et la foule s’y assembla de nouveau, de sorte qu’ils ne pouvaient pas même prendre leur repas.
Ja he tulivat huoneeseen; ja kansa taas kokoontui, niin ettei heillä ollut tilaa syödäkään.
21 Ce que ses parents ayant appris, ils vinrent pour se saisir de lui, car ils disaient: « Il est hors de sens. »
Ja kuin hänen omaisensa sen kuulivat, menivät he ulos ottamaan häntä kiinni; sillä he sanoivat: hän on mielettömäksi tullut.
22 Mais les scribes, qui étaient venus de Jérusalem, disaient: « Il est possédé de Béelzéboul; et c’est par le prince des démons qu’il chasse les démons. »
Mutta kirjanoppineet, jotka Jerusalemista olivat tulleet alas, sanoivat: hänellä on beelsebub, ja perkeleiden pääruhtinaan kautta hän ajaa ulos perkeleitä.
23 Jésus les appela et leur dit en parabole: « Comment Satan peut-il chasser Satan?
Ja hän kutsui heidät tykönsä, ja sanoi heille vertauksilla: kuinka taitaa saatana saatanan ajaa ulos?
24 Si un royaume est divisé contre lui-même, ce royaume ne saurait subsister;
Ja jos valtakunta erkanee itsiänsä vastaan, niin ei se valtakunta taida seisoa.
25 et si une maison est divisée contre elle-même, cette maison ne saurait subsister.
Ja jos huone erkanee itsiänsä vastaan, niin ei se huone taida seisoa.
26 Si donc Satan s’élève contre lui-même, il est divisé, il ne pourra subsister, et [sa puissance] touche à sa fin.
Ja jos saatana karkaa ja eroittaa itsensä itsiänsä vastaan, niin ei hän taida seisoa, mutta saa lopun.
27 Nul ne peut entrer dans la maison du fort et enlever ses meubles, si auparavant il ne l’enchaîne; et alors il pillera sa maison.
Ei taida kenkään väkevän huoneeseen mennä ja hänen kaluansa ryöstää, ellei hän ensin sido väkevää kiinni, ja sitte ryöstä hänen huonettansa.
28 En vérité, je vous le dis, tous les péchés seront remis aux enfants des hommes, même les blasphèmes qu’ils auront proférés.
Totisesti sanon minä teille: kaikki synnit annetaan anteeksi ihmisten lapsille, pilkatkin, joilla he Jumalaa pilkkaavat,
30 [Jésus parla ainsi], parce qu’ils disaient: « Il est possédé d’un esprit impur. »
Sillä he sanoivat: hänellä on saastainen henki.
31 Sa mère et ses frères étant venus, ils se tinrent dehors et l’envoyèrent appeler.
Niin tuli hänen veljensä ja äitinsä ja seisoivat ulkona, ja lähettivät hänen tykönsä kutsumaan häntä.
32 Or le peuple était assis autour de lui, et on lui dit: « Ta mère et tes frères sont là dehors, qui te cherchent. »
Ja kansa istui hänen ympärillänsä ja sanoivat hänelle: katso, äitis ja veljes kysyvät sinua ulkona.
33 Il répondit: « Qui est ma mère et qui sont mes frères? »
Ja hän vastasi heitä, sanoen: kuka on minun äitini taikka minun veljeni?
34 Puis, promenant ses regards sur ceux qui étaient assis autour de lui: « Voici, dit-il, ma mère et mes frères.
Ja kuin hän oli ympäri katsonut niiden päälle, jotka hänen ympärillänsä istuivat, sanoi hän: katso, minun äitini ja minun veljeni.
35 Car quiconque fait la volonté de Dieu, celui-là est mon frère, et ma sœur et ma mère. »
Sillä joka tekee Jumalan tahdon, hän on veljeni sisareni ja äitini.
