Jean 4
1 Quand le Seigneur connut que les Pharisiens avaient appris que Jésus faisait plus de disciples et en baptisait plus que Jean,
Kuin siis Herra ymmärsi Pharisealaisten kuulleeksi, että Jesus teki enemmin opetuslapsia ja kasti kuin Johannes;
2 — toutefois ce n’était pas Jésus lui-même qui baptisait, mais ses disciples, —
(Vaikka ei Jesus itse kastanut, mutta hänen opetuslapsensa, )
3 il quitta la Judée, et s’en alla de nouveau en Galilée.
Jätti hän Juudean ja meni jälleen Galileaan.
4 Or, il lui fallait passer par la Samarie.
Mutta hänen piti Samarian kautta vaeltaman.
5 Il vint donc en une ville de Samarie, nommée Sichar, près du champ que Jacob avait donné à son fils Joseph.
Niin hän tuli Samarian kaupunkiin, joka kutsuttiin Sikar, lähes sitä maakartanoa, jonka Jakob oli pojallensa Josephille antanut.
6 Or, là était le puits de Jacob. Jésus fatigué de la route, s’assit tout simplement au bord du puits: il était environ la sixième heure.
Niin siellä oli Jakobin lähde. Kuin Jesus matkasta oli vasynyt, istui hän lähteen päälle, ja se oli liki kuudetta hetkeä.
7 Une femme de Samarie vint puiser de l’eau. Jésus lui dit: « Donnez-moi à boire. »
Niin tuli yksi Samarian vaimo vettä ammentamaan, ja Jesus sanoi hänelle: anna minun juodakseni.
8 Car ses disciples étaient allés à la ville pour acheter des vivres.
Sillä hänen opetuslapsensa olivat menneet kaupunkiin ruokaa ostamaan.
9 La femme samaritaine lui dit: « Comment toi, qui êtes Juif, me demandes-tu à boire, à moi qui suis Samaritaine? » (les Juifs, en effet, n’ont pas de commerce avec les Samaritains).
Sanoi Samarian vaimo hänelle: kuinka sinä minulta juoda anot, joka olet Juudalainen, ja minä olen Samarialainen? sillä ei Juudalaiset pidä yhtään kanssakäymistä Samarialaisten kanssa.
10 Jésus lui répondit: « Si tu connaissais le don de Dieu, et qui est celui qui te dit: Donne-moi à boire, toi-même lui en aurais fait la demande, et il t’aurait donné de l’eau vive. —
Jesus vastasi ja sanoi hänelle: jos sinä tietäisit Jumalan lahjan, ja kuka se on, joka sinulle sanoo: anna minun juodakseni! niin sinä anoisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.
11 Seigneur, lui dit la femme, tu n’as rien pour puiser, et le puits est profond: d’où aurais-tu donc cette eau vive?
Sanoi vaimo hänelle: Herra, eipä sinulla ole, milläs ammennat, ja lähde on syvä: kusta siis sinulla on elävää vettä?
12 Es-tu plus grand que notre père Jacob, qui nous a donné ce puits, et en a bu lui-même, ainsi que ses fils et ses troupeaux? »
Oletkos sinä suurempi kuin meidän isämme Jakob, joka meille tämän kaivon antoi? ja hän joi itse siitä, ja hänen lapsensa, ja hänen karjansa.
13 Jésus lui répondit: « Quiconque boit de cette eau aura encore soif;
Jesus vastasi ja sanoi hänelle: jokainen, joka juo tästä vedestä, hän janoo jälleen;
15 La femme lui dit: « Seigneur, donnez-moi de cette eau, afin que je n’aie plus soif, et que je ne vienne plus puiser ici. —
Sanoi vaimo hänelle: Herra, anna minulle sitä vettä, etten minä janoaisi enkä tarvitsisi tulla tänne ammentamaan.
16 Allez, lui dit Jésus, appelle ton mari, et viens ici. »
Jesus sanoi hänelle: mene, kutsu miehes, ja tule tänne.
17 La femme répondit: « Je n’ai pas de mari. » Jésus lui dit: « Tu as raison de dire: Je n’ai pas de mari;
Vaimo vastasi ja sanoi hänelle: ei minulla ole miestä. Sanoi Jesus hänelle: oikein sinä sanoit: ei minulla ole miestä.
18 car tu as eu cinq maris, et celui que tu as maintenant n’est pas à toi; en cela, tu as dit vrai. »
Sillä viisi miestä on sinulla ollut, ja se joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehes. Sen sinä oikein sanoit.
19 La femme dit: « Seigneur, je vois que tu es un prophète.
Vaimo sanoi hänelle: Herra, minä näen, että sinä olet propheta.
20 Nos pères ont adoré sur cette montagne, et vous, vous dites que c’est à Jérusalem qu’est le lieu où il faut adorer. »
Meidän isämme ovat tällä vuorella kumartaneet ja rukoilleet, ja te sanotte: Jerusalemissa on se sia, jossa pitää rukoiltaman.
21 Jésus dit: « Femme, crois-moi, l’heure vient où ce ne sera ni sur cette montagne, ni dans Jérusalem, que vous adorerez le Père.
Jesus sanoi hänelle: vaimo, usko minua: se aika tulee, ettette tällä vuorella eikä Jerusalemissa Isää rukoile.
22 Vous adorez ce que vous ne connaissez pas; nous, nous adorons ce que nous connaissons, car le salut vient des Juifs.
Ette tiedä, mitä te rukoilette, mutta me tiedämme, mitä me rukoilemme; sillä autuus on Juudalaisista.
23 Mais l’heure approche, et elle est déjà venue, où les vrais adorateurs adoreront le Père en esprit et en vérité; ce sont de tels adorateurs que le Père demande.
Mutta hetki tulee, ja jo nyt on, että totiset rukoiliat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä Isä tahtoo myös senkaltaisia, jotka häntä rukoilevat.
24 Dieu est esprit, et ceux qui l’adorent, doivent l’adorer en esprit et en vérité. »
Jumala on Henki, ja jotka häntä rukoilevat, niiden pitää hengessä ja totuudessa häntä rukoileman.
25 La femme lui répondit: « Je sais que le Messie (celui qu’on appelle Christ) va venir; lorsqu’il sera venu, il nous instruira de toutes choses. »
Vaimo sanoi hänelle: minä tiedän, että Messias on tuleva, joka kutsutaan Kristus: kuin hän tulee, niin hän ilmoittaa meille kaikki.
26 Jésus lui dit: « Je le suis, moi qui te parle. »
Jesus sanoi hänelle: minä olen se, joka sinun kanssas puhun.
27 Et à ce moment arrivèrent ses disciples, et ils s’étonnèrent de ce qu’il parlait avec une femme; néanmoins, aucun ne dit: « Que demandes-tu? » ou: « Pourquoi parles-tu avec elle? »
Silloin tulivat hänen opetuslapsensa ja ihmettelivät, että hän sitä vaimoa puhutteli: ei kuitenkaan kenkään sanonut: mitäs kysyt? eli mitäs häntä puhuttelet?
28 La femme, alors, laissant là sa cruche, s’en alla dans la ville, et dit aux habitants:
Niin vaimo jätti vesi-astiansa, ja meni kaupunkiin, ja sanoi niille ihmisille:
29 « Venez voir un homme qui m’a dit ce que j’ai fait; ne serait-ce pas le Christ? »
Tulkaa katsomaan sitä ihmistä, joka minulle sanoi kaikki, mitä minä tehnyt olen: olleeko hän Kristus?
30 Ils sortirent de la ville, et vinrent à lui.
Niin he läksivät kaupungista ja menivät hänen tykönsä.
31 Pendant l’intervalle, ses disciples le pressaient, en disant: « Maître, mangez. »
Mutta sillä välillä rukoilivat opetuslapset häntä, sanoen: Rabbi, syö.
32 Mais il leur dit: « J’ai à manger une nourriture que vous ne connaissez pas. »
Vaan hän sanoi heille: minulla on ruokaa syödäkseni, jota ette tiedä.
33 Et les disciples se disaient les uns aux autres: « Quelqu’un lui aurait-il apporté à manger? »
Niin opetuslapset sanoivat keskenänsä: lieneekö joku hänelle syötävää tuonut?
34 Jésus leur dit: « Ma nourriture est de faire la volonté de celui qui m’a envoyé et d’accomplir son œuvre.
Jesus sanoi heille: minun ruokani on se, että minä teen hänen tahtonsa, joka minun lähetti, ja täytän hänen tekonsa.
35 Ne dites-vous pas vous-mêmes: Encore quatre mois, et ce sera la moisson? Moi, je vous dis: Levez les yeux, et voyez les champs qui déjà blanchissent pour la moisson.
Ettekö te sano: vielä ovat neljä kuukautta ja elonaika tulee? katso, minä sanon teille: nostakaat silmänne ylös ja katsokaat vainioita: sillä ne ovat jo valkiat elonajaksi.
36 Le moissonneur reçoit son salaire et recueille du fruit pour la vie éternelle, afin que le semeur et le moissonneur se réjouissent ensemble. (aiōnios g166)
Ja joka niittää, hän saa palkan ja kokoo hedelmän ijankaikkiseen elämään: että kylväjä ja niittäjä ynnä iloitsisivat. (aiōnios g166)
37 Car ici s’applique l’adage: Autre est le semeur et autre le moissonneur.
Sillä tässä on se sana tosi; toinen on, joka kylvää, ja toinen, joka niittää.
38 Je vous ai envoyés moissonner ce que vous n’avez pas travaillé; d’autres ont travaillé et vous, vous êtes entrés dans leur travail. »
Minä lähetin teidät niittämään, jossa ette ole työtä tehdeet: muut ovat työtä tehneet ja te olette heidän työnsä päälle tulleet.
39 Or, beaucoup de Samaritains de cette ville crurent en Jésus sur la parole de la femme qui avait rendu ce témoignage: « Il m’a dit tout ce que j’ai fait. »
Mutta monta Samarialaista siitä kaupungista uskoivat hänen päällensä sen vaimon puheen tähden, joka sanoi: hän on minulle kaikki sanonut, mitä minä tehnyt olen.
40 Les Samaritains étant donc venus vers lui, le prièrent de rester chez eux, et il y demeura deux jours.
Kuin siis Samarialaiset tulivat hänen tykönsä, rukoilivat he häntä viipymään heidän tykönänsä. Ja hän viipyi siellä kaksi päivää.
41 Et un plus grand nombre crurent en lui pour l’avoir entendu lui-même.
Ja paljo usiammat uskoivat hänen sanansa tähden.
42 Et ils disaient à la femme: « Maintenant ce n’est plus à cause de ce que tu as dit que nous croyons; car nous l’avons entendu nous-mêmes, et nous savons qu’il est vraiment le Sauveur du monde. »
Ja sanoivat sille vaimolle: emme nyt silleen usko sinun puhees tähden; sillä me olemme itse kuulleet ja tiedämme, että hän on totisesti Kristus, maailman Vapahtaja.
43 Après ces deux jours, Jésus partit de là pour se rendre en Galilée.
Mutta kahden päivän perästä läksi hän sieltä ja meni Galileaan.
44 Car Jésus avait déclaré lui-même qu’un prophète n’est pas honoré dans sa patrie.
Sillä Jesus todisti itse, ettei propheta maksa isänsä maalla mitään.
45 Lorsqu’il fut arrivé en Galilée, les Galiléens l’accueillirent, ayant vu tout ce qu’il avait fait à Jérusalem pendant la fête; car eux aussi étaient allés à la fête.
Kuin hän siis tuli Galileaan, ottivat Galilealaiset hänen vastaan, jotka olivat nähneet kaikki ne, mitä hän Jerusalemissa juhlana tehnyt oli: sillä he olivat myös juhlalle tulleet.
46 Il retourna donc à Cana en Galilée, où il avait changé l’eau en vin. Or, il y avait un officier du roi dont le fils était malade à Capharnaüm.
Niin Jesus tuli taas Galilean Kaanaan, kussa hän meden viinaksi tehnyt oli. Ja oli kuninkaan mies, jonka poika sairasti Kapernaumissa.
47 Ayant appris que Jésus arrivait de Judée en Galilée, il alla vers lui, et le pria de descendre, pour guérir son fils qui était à la mort.
Kuin hän kuuli, että Jesus oli tullut Juudeasta Galileaan, meni hän hänen tykönsä ja rukoili häntä tulemaan alas ja parantamaan hänen poikansa, joka oli kuolemallansa.
48 Jésus lui dit: « Si vous ne voyez des signes et des prodiges, vous ne croyez pas. »
Sanoi siis Jesus hänelle: ellette näe tunnustähtiä ja ihmeitä, niin ette usko.
49 L’officier du roi lui dit: « Seigneur, venez avant que mon enfant meure. —
Sanoi kuninkaan mies hänelle: Herra, tule alas ennenkuin minun poikani kuolee.
50 Va, lui répondit Jésus, ton enfant est plein de vie. » Cet homme crut à la parole que Jésus lui avait dite et partit.
Jesus sanoi hänelle: mene, sinun poikas elää. Ja mies uskoi sanan, jonka Jesus sanoi hänelle, ja meni.
51 Comme il s’en retournait, ses serviteurs vinrent à sa rencontre, et lui apprirent que son enfant vivait.
Niin hänen mennessänsä, kohtasivat hänen palveliansa hänen ja ilmoittivat hänelle, sanoen: sinun poikas elää.
52 Il leur demanda à quelle heure il s’était trouvé mieux, et ils lui dirent: « Hier, à la septième heure, la fièvre l’a quitté. »
Niin hän tutki heiltä hetkeä, jolla hän parani, ja he sanoivat hänelle: eilen seitsemännellä hetkellä antoi vilutauti hänen ylön.
53 Le père reconnut que c’était l’heure à laquelle Jésus lui avait dit: « Ton fils est plein de vie », et il crut, lui et toute sa maison.
Niin isä ymmärsi sen siksi hetkeksi, jolla Jesus sanoi hänelle: sinun poikas elää. Ja hän uskoi ja koko hänen huoneensa.
54 Ce fut le second signe que fit Jésus en revenant de Judée en Galilée.
Tämä on toinen tunnustähti, jonka Jesus teki tullessansa Juudeasta Galileaan.
