Job 6
1 Alors Job prit la parole et dit:
Niin Job vastasi ja sanoi:
2 Oh! S’il était possible de peser mon affliction, et de mettre toutes ensemble mes calamités dans la balance!...
Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,
3 Elles seraient plus pesantes que le sable de la mer: voilà pourquoi mes paroles vont jusqu’à la folie.
Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.
4 Car les flèches du Tout-Puissant me transpercent, et mon âme en boit le venin; les terreurs de Dieu sont rangées en bataille contre moi.
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.
5 Est-ce que l’onagre rugit auprès de l’herbe tendre? Est-ce que le bœuf mugit devant sa pâture?
Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?
6 Comment se nourrir d’un mets fade et sans sel, ou bien trouver du goût au jus d’une herbe insipide?
Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?
7 Ce que mon âme se refuse à toucher, c’est là mon pain, tout couvert de souillures.
Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.
8 Qui me donnera que mon vœu s’accomplisse, et que Dieu réalise mon attente!
Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!
9 Que Dieu daigne me briser, qu’il laisse aller sa main et qu’il tranche mes jours!
Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;
10 Et qu’il me reste du moins cette consolation, que j’en tressaille dans les maux dont il m’accable: de n’avoir jamais transgressé les commandements du Saint!
Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.
11 Quelle est ma force, pour que j’attende? Quelle est la durée de mes jours, pour que j’aie patience?
Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?
12 Ma force est-elle la force des pierres, et ma chair est-elle d’airain?
Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?
13 Ne suis-je pas dénué de tout secours, et tout espoir de salut ne m’est-il pas enlevé?
Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.
14 Le malheureux a droit à la pitié de son ami, eût-il même abandonné la crainte du Tout-Puissant.
Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.
15 Mes frères ont été perfides comme le torrent, comme l’eau des torrents qui s’écoulent.
Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,
16 Les glaçons en troublent le cours, la neige disparaît dans leurs flots.
Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.
17 Au temps de la sécheresse, ils s’évanouissent; aux premières chaleurs, leur lit est desséché.
Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.
18 Dans des sentiers divers leurs eaux se perdent, elles s’évaporent dans les airs, et ils tarissent.
Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.
19 Les caravanes de Théma comptaient sur eux; les voyageurs de Saba espéraient en eux;
He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.
20 ils sont frustrés dans leur attente; arrivés sur leurs bords, ils restent confondus.
Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.
21 Ainsi vous me manquez à cette heure; à la vue de l’infortune, vous fuyez épouvantés.
Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.
22 Vous ai-je dit: « Donnez-moi quelque chose, faites-moi part de vos biens,
Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?
23 délivrez-moi de la main de l’ennemi, arrachez-moi de la main des brigands? »
Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?
24 Instruisez-moi, et je vous écouterai en silence; faites-moi voir en quoi j’ai failli.
Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.
25 Qu’elles ont de force les paroles équitables! Mais sur quoi tombe votre blâme?
Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?
26 Voulez-vous donc censurer des mots? Les discours échappés au désespoir sont la proie du vent.
Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.
27 Ah! Vous jetez le filet sur un orphelin, vous creusez un piège à votre ami!
Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.
28 Maintenant, daignez vous retourner vers moi, et vous verrez si je vous mens en face.
Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.
29 Revenez, ne soyez pas injustes; revenez, et mon innocence apparaîtra.
Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.
30 Y a-t-il de l’iniquité sur ma langue, ou bien mon palais ne sait-il pas discerner le mal?
Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?
