Job 41

1 Tireras-tu Léviathan avec un hameçon, et lui serreras-tu la langue avec une corde?

Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?

2 Lui passeras-tu un jonc dans les narines, et lui perceras-tu la mâchoire avec un anneau?

Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?

3 T’adressera-t-il d’ardentes prières, te dira-t-il de douces paroles?

Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?

4 Fera-t-il une alliance avec toi, le prendras-tu toujours à ton service?

Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?

5 Joueras-tu avec lui comme avec un passereau, l’attacheras-tu pour amuser tes filles?

Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?

6 Les pêcheurs associés en font-ils le commerce, le partagent-ils entre les marchands?

Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.

7 Cribleras-tu sa peau de dards, perceras-tu sa tête du harpon?

Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.

8 Essaie de mettre la main sur lui: souviens-toi du combat, et tu n’y reviendras plus.

Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.

9 Voici que le chasseur est trompé dans son attente; la vue du monstre suffit à le terrasser.

Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?

10 Nul n’est assez hardi pour provoquer Léviathan: qui donc oserait me résister en face?

Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?

11 Qui m’a obligé, pour que j’aie à lui rendre? Tout ce qui est sous le ciel est à moi.

Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.

12 Je ne veux pas taire ses membres, sa force, l’harmonie de sa structure.

Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.

13 Qui jamais a soulevé le bord de sa cuirasse? Qui a franchi la double ligne de son râtelier?

Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?

14 Qui a ouvert les portes de sa gueule? Autour de ses dents habite la terreur.

Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?

15 Superbes sont les lignes de ses écailles, comme des sceaux étroitement serrés.

Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.

16 Chacune touche sa voisine; un souffle ne passerait pas entre elles.

Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.

17 Elles adhèrent l’une à l’autre, elles sont jointes et ne sauraient se séparer.

Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.

18 Ses éternuements font jaillir la lumière, ses yeux sont comme les paupières de l’aurore.

Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.

19 Des flammes jaillissent de sa gueule, il s’en échappe des étincelles de feu.

Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.

20 Une fumée sort de ses narines, comme d’une chaudière ardente et bouillante.

Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.

21 Son souffle allume les charbons, de sa bouche s’élance la flamme.

Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.

22 Dans son cou réside la force, devant lui bondit l’épouvante.

Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.

23 Les muscles de sa chair tiennent ensemble; fondus sur lui, inébranlables.

Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.

24 Son cœur est dur comme la pierre, dur comme la meule inférieure.

Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.

25 Quand il se lève, les plus braves ont peur, l’épouvante les fait défaillir.

Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.

26 Qu’on l’attaque avec l’épée, l’épée ne résiste pas, ni la lance, ni le javelot, ni la flèche.

Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.

27 Il tient le fer pour de la paille, l’airain comme un bois vermoulu.

Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.

28 La fille de l’arc ne le fait pas fuir, les pierres de la fronde sont pour lui un fétu;

Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.

29 la massue, un brin de chaume; il se rit du fracas des piques.

Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.

30 Sous son ventre sont des tessons aigus: on dirait une herse qu’il étend sur le limon.

Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.

31 Il fait bouillonner l’abîme comme une chaudière, il fait de la mer un vase de parfums.

Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.

32 Il laisse après lui un sillage de lumière, on dirait que l’abîme a des cheveux blancs.

Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.

33 Il n’a pas son égal sur la terre, il a été créé pour ne rien craindre.

Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.

34 Il regarde en face tout ce qui est élevé, il est le roi des plus fiers animaux.

Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.