Job 4

1 Alors Eliphaz de Théman prit la parole et dit:

Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,

2 Si nous risquons un mot, peut-être en seras-tu affligé; mais qui pourrait retenir ses paroles?

Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?

3 Voilà que tu en as instruit plusieurs, que tu as fortifié les mains débiles,

Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.

4 que tes paroles ont relevé ceux qui chancelaient, que tu as raffermi les genoux vacillants!...

Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.

5 Et maintenant que le malheur vient à toi, tu faiblis; maintenant qu’il t’atteint, tu perds courage!...

Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.

6 Ta crainte de Dieu n’était-elle pas ton espoir? Ta confiance n’était-elle pas dans la pureté de ta vie?

Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?

7 Cherche dans ton souvenir: quel est l’innocent qui a péri? En quel lieu du monde les justes ont-ils été exterminés?

Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?

8 Pour moi, je l’ai vu, ceux qui labourent l’iniquité et qui sèment l’injustice, en moissonnent les fruits.

Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.

9 Au souffle de Dieu ils périssent, ils sont consumés par le vent de sa colère.

He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.

10 Le rugissement du lion et sa voix tonnante sont étouffés, et les dents du jeune lion sont brisées;

Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.

11 le lion périt faute de proie, et les petits de la lionne se dispersent.

Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.

12 Une parole est arrivée furtivement jusqu’à moi, et mon oreille en a saisi le léger murmure.

Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.

13 Dans le vague des visions de la nuit, à l’heure où un sommeil profond pèse sur les mortels,

Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,

14 une frayeur et un tremblement me saisirent, et agitèrent tous mes os.

Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;

15 Un esprit passait devant moi... Les poils de ma chair se hérissèrent.

Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.

16 Il se dressa, — je ne reconnus pas son visage, — comme un spectre sous mes yeux. Un grand silence, puis j’entendis une voix:

Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:

17 L’homme sera-t-il juste vis-à-vis de Dieu? Un mortel sera-t-il pur en face de son Créateur?

Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?

18 Voici qu’il ne se fie pas à ses serviteurs, et qu’il découvre des fautes dans ses anges:

Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:

19 combien plus en ceux qui habitent des maisons de boue, qui ont leurs fondements dans la poussière, qui seront réduits en poudre, comme par la teigne!

Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?

20 Du matin au soir ils sont exterminés, et sans que nul y prenne garde, ils périssent pour jamais.

Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.

21 La corde de leur tente est coupée, ils meurent avant d’avoir connu la sagesse.

Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.