Job 33

1 Maintenant donc, Job, écoute mes paroles, prête l’oreille à tous mes discours.

Kuule siis, Job, minun puhettani, ja ota vaari kaikista sanoistani!

2 Voilà que j’ouvre la bouche, ma langue forme des mots dans mon palais,

Katso, minä avaan suuni, ja kieleni puhuu minun suussani.

3 mes paroles partiront d’un cœur droit, c’est la vérité pure qu’exprimeront mes lèvres.

Minun sydämeni puhuu oikeuden, ja minun huuleni sanoo puhtaan ymmärryksen.

4 L’esprit de Dieu m’a créé, le souffle du Tout-Puissant me donne la vie.

Jumalan henki on tehnyt minun, ja KaikkivaItiaan henki on minulle antanut elämän.

5 Si tu le peux, réponds-moi; dispose tes arguments devant moi, tiens-toi ferme.

Jos taidat, niin vastaa minua; valmista itses, ja tule minun eteeni.

6 Devant Dieu je suis ton égal, comme toi j’ai été formé du limon.

Katso, minä olen Jumalan oma niinkuin sinäkin, ja savesta olen minä myös tehty.

7 Ainsi ma crainte ne t’épouvantera pas, et le poids de ma majesté ne peut t’accabler.

Katso, ei sinun tarvitse hämmästyä minua, ja minun käteni ei ole sinulle raskas.

8 Oui, tu as dit à mes oreilles, et j’ai bien entendu le son de tes paroles;

Sinä olet puhunut minun korvaini kuullen: sinun ääntäs täytyy minun kuulla:

9 « Je suis pur, exempt de tout péché; je suis irréprochable, il n’y a pas d’iniquité en moi.

Minä olen puhdas ja ilman laitosta, viatoin ja synnitöin.

10 Et Dieu invente contre moi des motifs de haine, il me traite comme son ennemi.

Katso, hän on löytänyt syyn minua vastaan, sentähden pitää hän minun vihollisenansa.

11 Il a mis mes pieds dans les ceps, il surveille tous mes pas. »

Hän on pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja kätkenyt minun tieni.

12 Je te répondrai qu’en cela tu n’as pas été juste, car Dieu est plus grand que l’homme.

Katso, juuri siitä minä päätän, ettes ole hurskas; sillä Jumala on suurempi kuin yksikään ihminen.

13 Pourquoi disputer contre lui, parce qu’il ne rend compte de ses actes à personne?

Miksis riitelet hänen kanssansa, ettei hän tee sinulle lukua kaikista töistänsä?

14 Pourtant Dieu parle tantôt d’une manière, tantôt d’une autre, et l’on n’y fait pas attention.

Jos Jumala vihdoin jotakin käskee, ei hän sitä jälistä ajattele.

15 Il parle par des songes, par des visions nocturnes, quand un profond sommeil pèse sur les mortels, quand ils dorment sur leur couche.

Uninäössä yöllä, kuin uni tulee ihmisten päälle, kuin he makaavat vuoteessa,

16 A ce moment, il ouvre l’oreille des hommes, et y scelle ses avertissements,

Silloin hän ilmoittaa ihmisten korviin, ja vahvistaa sen heidän nuhtelemisellansa,

17 afin de détourner l’homme de ses œuvres mauvaises, et d’écarter de lui l’orgueil,

Kääntääksensä ihmistä aivoituksestansa, ja varjellaksensa ylpeydestä.

18 afin de sauver son âme de la mort, sa vie des atteintes du dard.

Hän säästää hänen sieluansa turmeluksesta, ja hänen elämäänsä, ettei se miekkaan lankeaisi.

19 Par la douleur aussi l’homme est repris sur sa couche, quand une lutte continue agite ses os.

Ja kurittaa häntä kivulla vuoteessansa, ja kaikki hänen luunsa väkevällä kivulla,

20 Alors il prend en dégoût le pain, et il a horreur des mets exquis,

Ja niin toimittaa hänen kauhistumaan ruokaa, ja hänen mielensä kyylyttämään ravintoa;

21 Sa chair s’évanouit aux regards, ses os qu’on ne voyait pas sont mis à nu.

Että hänen lihansa surkastuu, niin ettei sitä nähdä, ja hänen luunsa särkyvät, niin ettei niitä mielellä katsella;

22 Il s’approche de la fosse, sa vie est en proie aux horreurs du trépas.

Että hänen sielunsa lähenee turmelusta, ja hänen elämänsä kuolemaa.

23 Mais s’il trouve pour intercesseur, un ange entre mille, qui fasse connaître à l’homme son devoir,

Kuin siis hänen tykönsä tulee enkeli, välimies, joka ainoa on enempi tuhansia, ilmoittamaan sille ihmiselle vanhurskauttansa,

24 Dieu a pitié de lui et dit à l’ange: « Epargne-lui de descendre dans la fosse, j’ai trouvé la rançon de sa vie. »

Ja armahtaa häntä, ja sanoo: pelasta häntä menemästä alas turmelukseen; sillä minä olen löytänyt sovinnon;

25 Sa chair alors a plus de fraîcheur qu’au premier âge, il revient aux jours de sa jeunesse.

Niin hänen lihansa tuorehtii enemmin kuin lapsuudessa ja tulee taas niinkuin nuoruutensa aikana.

26 Il prie Dieu, et Dieu lui est propice; il contemple sa face avec allégresse, et le Très-Haut lui rend son innocence.

Hän rukoilee Jumalaa, joka hänelle osoittaa armon: hän antaa kasvonsa nähdä ilolla, ja maksaa ihmiselle hänen vanhurskautensa.

27 Il chante parmi les hommes, il dit: « J’ai péché, j’ai violé la justice, et Dieu ne m’a pas traité selon mes fautes.

Hän tunnustaa ihmiselle ja sanoo: minä olen syntiä tehnyt ja oikeuden vääntänyt; vaan ei se minua auttanut.

28 Il a épargné à mon âme de descendre dans la fosse, et ma vie s’épanouit à la lumière! »

Hän pelasti minun sieluni, ettei se tulisi turmelukseen, vaan että minun elämäni näkis valkeuden.

29 Voilà, Dieu fait tout cela, deux fois, trois fois, pour l’homme,

Katso, nämät kaikki tekee Jumala itsekullekin kolme kertaa,

30 afin de le ramener de la mort, de l’éclairer de la lumière des vivants.

Tuodaksensa heidän sielunsa jälleen turmeluksesta ja valaistaksensa elävien valkeudella.

31 Sois attentif, Job, écoute-moi; garde le silence, que je parle.

Job, ota tästä vaari ja kuule, ole myös ääneti, että minä puhuisin!

32 Si tu as quelque chose à dire, réponds-moi; parle, car je voudrais te trouver juste.

Mutta jos sinulla on jotakin puhumista, niin vastaa minua. Puhu! sillä minä tahdon, ettäs olisit vanhurskas.

33 Si tu n’as rien à dire, écoute-moi; fais silence, et je t’enseignerai la sagesse.

Jos ei, niin kuule sinä minua, ja ole ääneti; minä opetan sinulle taidon.